Uusia alkuja 

Marraskuussa syksy on synkeimmillään juuri ennen talven alkua. Kirkkovuoden alku kulkee käsi kädessä syksyn ja talven murroksen kanssa. Tuomiosunnuntai päättää kirkkovuoden ja uusi alkaa ensimmäisestä adventista. Adventtina lähdemme kohti valoa: ensin kohti Vapahtajan syntymäjuhlaa ja sitten kohti kevättä.

Elämme lineaarisessa aikakäsityksessä, jossa ajalla on alku ja ajalla on loppu. Isossa kuvassa lineaarisuus näkyy uskossa, että alussa Jumala on luonut kaiken ja lopussa kaikki päättyy. Yksilötasolla lineaarisuus näkyy käsityksessämme elämästä: ihminen syntyy, elää ainutkertaisen elämän ja kuolee. Tämä kaikki tapahtuu vain kerran. Kertaluonteisuus antaa arvon elämälle ja ajalle. 

Kaipaamme syklejä elämäämme rytmittämään joskus pitkältä tuntuvaa aikasuoraa. Syklejä tarjoavat muun muassa kalenteri, vuodenajat, kouluvuosi ja elämän vuosikymmenet. Näistä sykleistä saamme uusia alkuja, jotka ovat samalla ikään kuin pieniä silmukoita pitkän aikasuoran koristeena. 

Uusi alku on aina uusi mahdollisuus, myös silloin, kun uusi alku on ei-toivottu, tuntematon, ehkä pelottavakin. Uusi alku tarjoaa mahdollisuuden aloittaa puhtaalta pöydältä, kääntää uusi sivu, suunnata katse uuteen suuntaan. Uusi alku sisältää usein toiveen paremmasta. Se antaa mahdollisuuden jättää aiempia taakkoja taakse ja tehdä jopa muutos. 

Me kristityt olemme saaneet uuden alun Kristuksen muodossa. Jeesus oli uusi alku jo historiassa, kun kristinusko sai alkunsa. Jokaiselle kristitylle Jeesus on antanut uuden alun: syntinen ihminen saa pukea jo kasteessa saadun armon päälleen ja ilman omia ansioita saa lahjaksi uuden alun. Tämän kallisarvoisen lahjan vuoksi, kun tämänpuoleinen aika saa kuolemassa pisteen, alkaa viimeinen uusi alku, ikuisuus.

Iloitkaamme adventin tuomasta odotuksesta ja uudesta alusta!

Kirjoittaja on Järvi-Kuopion seurakunnan luottamushenkilö