Adventin ajassa on kyse odotuksesta
Nilsiässä adventtiajan käynnistymistä juhlistetaan jo perinteeksi muodostuneella kynttiläkulkueella. Kynttilät ovat merkki joulunodotuksen alkamisesta.
Kun hän sitten ratsasti, opetuslapset levittivät vaatteitaan tielle. Jeesuksen lähestyessä sitä paikkaa, mistä tie laskeutuu Öljymäen rinnettä alas, koko opetuslasten joukko alkoi riemuissaan suureen ääneen ylistää Jumalaa kaikista niistä voimateoista, jotka he olivat nähneet. He huusivat: ”Siunattu hän, kuningas, joka tulee Herran nimessä! Taivaassa rauha, kunnia korkeuksissa!”
Luuk 19: 28-40
Adventista se mielestäni alkaa. Meillä Nilsiässä ensimmäisen adventti-illan kynttiläkulkueella on jo yli kolmekymmenvuotinen perinne. Vaellamme vanhalta tapulilta sytytetyt kynttilät käsissä kohti valaistua kirkkoa ja sen tähtitaivasta. Kivimuuri odottaa vaeltajien kynttilöitä. Ne ovat merkkinä joulun odotuksen alkamisesta. On sykähdyttävää kuunnella perheiden ja ihmisten tarinoita, mitä tämä on heille merkinnyt. Eräs nuori äiti kertoi minulle vuosi sitten, kuinka hän jo pienenä tyttönä osallistui kulkueeseen yhdessä mummonsa kanssa, ja miten hän nyt puolestaan toi oman pienen poikansa mukaan. Yhdessä laulamme vaelluslauluna Maa on niin kaunis. Kulkueeseen liittyy mukaan kaikenikäisiä seurakuntalaisia. Se yhdistää eri sukupolvia aistimaan ja kokemaan häivähdyksen taivaallista valoa ja pyhyyttä.
Adventin ajassa on kyse odotuksesta. Latinan kielessä adventus domini tarkoittaa Herran tulemista. Silloin päivän evankeliumi kertoo Jeesuksen tulosta Jerusalemiin aasilla ratsastaen, sydäntemme kuninkaana. Kirkoissa kaikuu Hoosianna-hymni. Adventin aika on täynnä toivoa. Silloin voimme pysähtyä ja miettiä, mitä toivomme ja odotamme elämältä. Toivo on tärkeä voimavara, joka auttaa meitä jaksamaan vaikeina hetkinä. Adventin aikaan saamme valmistautua Jeesuksen syntymään.
Kirjoittaja on Järvi-Kuopion seurakunnan lastenohjaaja