Anteeksianto vie ihmistä eteenpäin elämässä
Anteeksiantamattomana käpertyy helposti itsensä ja oikeassa olemisen ympärille. Silloin ei voi kuulla Jumalan ääntä.
Jeesus sanoo: ”Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi. Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne.”
Matt. 6: 14-15
Kaksi virkettä painavia sanoja. Matteuksen evankeliumissa Jeesus opettaa tämän Isä meidän -rukouksen jälkeen. Siis ensin on rukous. ”Anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.”
Niin kuin mekin. Siinä ne kiusalliset sanat taas. Anteeksiantamaton mieli voi olla rukouksen, Jumalan äänen kuulemisen, este. Anteeksiantamattomana käpertyy helposti itsen ja oikeassa olemisen ympärille. Isä meidän -rukouksen pyynnöissä sen sijaan Jumala tulee kaiken keskiöön. Rukous avaa minut Jumalalle ja heille, joita kohtaan minulla on anteeksipyydettävää tai -annettavaa. Anteeksiantaminen muuttaa molempia. Se on irti päästämistä, vapauttamista. Se avaa tien eteenpäin. Anteeksiantaminen näyttää liittyvän koko rukouksen ytimeen. Sen valossa muunkin siinä pyydetyn on mahdollista toteutua. Silloin voimme nähdä välähdyksiä pyytämästämme Jumalan valtakunnan tulemisesta.
Ilman Jumalan anteeksiantoa emme pysty antamaan anteeksi. Se muuttaa suhdettamme häneen, toisiimme ja itseemme – jos vain annamme sen meissä tapahtua. Sovinnosta eläminen on koko elämän mittainen matka. Jumala lupaa jatkaa meissä aloittamaansa työtä.
Kirjoittaja on Alavan seurakunnan rovastikuntapastori