Enkelit ja lapset säteilevät taivaan valoa
Mikkelinpäivän evankeliumi asettaa uskon esikuvaksi lapsen ja kertoo, että lasten enkelit saavat taivaissa joka hetki katsella taivaallisen Isän kasvoja.
Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: ”Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?” Silloin Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi: ”Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan. Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa. Ja joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut. Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen. Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä vähäisistä. Sillä minä sanon teille: heidän enkelinsä saavat taivaissa joka hetki katsella minun taivaallisen Isäni kasvoja.”
Matt. 18: 1 – 6, 10
Mikkelinpäivä on Jumalan sanansaattajien, enkelien pyhäpäivä. Enkelit ovat Jumalan voimallista väkeä. Enkelit ovat suojelijoita ja johdattajia, he ilmoittavat maailmaan syntyneestä Vapahtajasta ja ovat tyhjällä haudalla pääsiäisaamuna. Läpi Raamatun enkelit ovat läsnä. He julistavat korkeuksissa Jumalan pyhyyttä ja kulkevat maata viistäen hiljaa vierellä.
Enkelit säteilevät taivaan valoa. Eivät omaansa. Kuten lapsetkin. Yhden heistä Jeesus asettaa keskellemme. Lapsi on Jumalan viesti. Aina ei tarvita sanoja. Jumalan edessä voi olla vain hiljaa, elää, hengittää ja ihmetellä tuon hetken kauneutta, olla välitön ja luottaa. Leikkiä ja iloita sekä purkaa myös pahaa mieltä. Jumala kyllä kestää sen.
Lapsi luottaa, että korkealta hypätessä isän tai äidin syli ottaa vastaan. Vaikka vähän pelottaisi. Emmehän anna kenenkään heistä pudota. Jumalan syli tulee lapselle todeksi turvallisen aikuisen käsivarsilla. Siinä on hyvä yhdessä iloita elämän ihmeestä ja katsella taivaan valoa.
Kirjoittaja on Tuomiokirkkoseurakunnan kappalainen