Ensimmäinen adventti sitoo yhteen joulun ja pääsiäisen

Opetuslapset lähtivät ja tekivät niin kuin Jeesus oli käskenyt. He toivat aasin ja varsan ja panivat niiden selkään vaatteitaan, ja Jeesus istuutui aasin selkään. Ihmisiä oli hyvin paljon, ja he levittivät vaatteitaan tielle, toiset katkoivat puista oksia ja levittivät tielle niitä. Ja ihmisjoukko, joka kulki hänen edellään ja perässään, huusi: Hoosianna, Daavidin Poika! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä! Hoosianna korkeuksissa!

Matt. 21:1–9

Mitähän mahtoivat miettiä nuo kaksi opetuslasta, kun saivat tehtäväkseen hakea aasintamman ja varsan? Vai oliko se heille vain tavallinen päivä Jeesuksen matkassa? Olihan Hän ennenkin puhunut ja opettanut opetuslapsilleen asioita, joita nämä eivät täysin ymmärtäneet. Suoranaisia ihmeitäkin Jeesus oli tehnyt monia. Odottivatko tai jopa pelkäsivätkö he, että asian hoidossa olisi ongelmia? Entä jos aaseja ei löytyisikään? Tai niitä ei millään saataisi lainata? Kuitenkin, jälleen kerran Jeesuksen ohjeilla tehtävä onnistui.

Entä mitä opetuslapset miettivät, kun kuljettiin keskellä suurta ihmisjoukkoa pitkin oksien ja vaatteiden koristamaa tietä? Tarttuiko väkijoukon hurmos heihin? Vai pelottiko heitä kenties se, mitä oli tapahtumassa? Jeesus oli puhunut heille jo kärsimyksestään, kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan. Mutta olivatko he sitä täysin ymmärtäneet? Huusivatko opetuslapset väkijoukon mukana hoosianna, eli ”oi auta”, ”pelasta”? Mitä he tuossa hetkessä odottivat Jeesukselta?

Ensimmäisenä adventtisunnuntaina, joulun odotuksen aikaan, joulu ja pääsiäinen sidotaan vahvasti yhteen. Seimeen syntyvä, aikanaan aasilla ratsastava Kuningas, Vapahtaja, saapuu nöyränä. Jeesuksen syntymäjuhlaa odotetaan ja siihen valmistaudutaan, lauletaan hoosianna. Mitä me tänään odotamme Jeesukselta? Mitä me tarkoitamme, kun laulamme hoosianna, ”oi auta”, ”pelasta”?

Kirjoittaja on Järvi-Kuopion seurakunnan nuorisotyönohjaaja