Entä jos paastonaika olisikin tänä vuonna erilainen?

”Toisenlaista paastoa minä odotan: että vapautat syyttömät kahleista, irrotat ikeen hihnat
ja vapautat sorretut, että murskaat kaikki ikeet, murrat leipää nälkäiselle, avaat kotisi kodittomalle, vaatetat alastoman, kun hänet näet, etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi.
Silloin sinun valosi puhkeaa näkyviin kuin aamunkoi ja hetkessä sinun haavasi kasvavat umpeen.”

Jes.58:6-8

Laskiaisena laskeudutaan paastonaikaan, joka kestää aina pääsiäiseen saakka. Paaston on perinteisesti ajateltu olevan aikaa, jolloin luovutaan jostain tai vähennetään jotain. Minä päätin eräänä vuotenani yliopistossa, että paastonaikana syön pelkästään kasvisruokaa ja luen Raamattua päivittäin. Kurssikiireiden keskellä huomasin, että paastotavoitteet olivat melko haastavia toteuttaa. Raamattua luin rutiininomaisesti, mutta eipä teksteistä juuri mitään mieleen jäänyt. Pääsiäiseen tultaessa olin vain väsynyt.

Paastossa tärkeintä on tehdä tilaa Jumalalle.

Paastonaikana on toki tärkeää miettiä omaa elämää, omia valintoja ja niiden vaikutuksia, mutta ei pidä unohtaa paaston keskeisintä tarkoitusta: Paastossa tärkeintä on tehdä tilaa Jumalalle. Tuon minä unohdin.

Entä jos paastonaika olisikin tänä vuonna erilainen? Entä jos luopumisen sijaan lisäisikin jotain? Entä jos tänä paastonaikana lisäisinkin armollisuutta muita ja itseäni kohtaan? Entä jos antaisin itselleni luvan levähtää kiireen keskellä? Entä jos lisäisin auttamista lähiympäristössäni? Entä jos kertoisin läheisille, kuinka paljon he merkitsevät? Entä jos keskittyisin tärkeimpään käskyyn: rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi? Entä jos tämä riittäisikin?

Kirjoittaja on Alavan seurakunnan rovastikuntapappi