Jeesus, kiusausten voittaja

”Sitten Henki vei Jeesuksen autiomaahan Paholaisen kiusattavaksi. Kun Jeesus oli paastonnut neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, hänen vihdoin tuli nälkä.  

Silloin kiusaaja tuli hänen luokseen ja sanoi hänelle: ’Jos kerran olet Jumalan Poika, niin käske näiden kivien muuttua leiviksi.’ 

Mutta Jeesus vastasi: ’On kirjoitettu: Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.’ ”

Matt. 4:1-4 

Lukiessani Raamatun kertomusta Jeesuksen autiomaan koettelemuksista mielessäni kaikuvat Psalmin 8 sanat: Mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistat! 

Paastonajan matka kulkee kohti Golgatan ristiä. Kasteen jälkeen Jeesuksella on vastassa kova koulu. Autiomaahan vetäytyminen, sen hiljaisuus ja koettelemukset aloittavat valmentautumisen suureen tehtävään. Jeesus ymmärtää olevansa Isä Jumalan ääni kansan keskellä. 

Tiedämme Jeesuksen nuoren aikuisuuden vaiheista hyvin vähän. Yhden jakeen perusteella voi todeta, että Jeesuksen elämä esiteinistä kolmenkympin hujakoille kuluu varsin kuuliaisesti: Jeesukselle karttui ikää ja viisautta; Jumalan ja ihmisten suosio seurasi häntä (Luuk. 2:52).  

Jeesus näkee Nasaretin kyläyhteisön arjen keskellä, mitä on olla osa sukua ja yhteiskuntaa. Jumalan Poika on aitiopaikalla seuraamassa ihmisen eloa. Seuraamassa sitä hyvyyttä, kuinka rakastetaan ja kannetaan toisten kuormia. Ja seuraamassa pahuutta, sitä kuinka vihataan ja kuinka syvästi toista haavoitetaan.    

Jumalan rakkaus luotujaan kohtaan kohoaa käsittämättömiin mittasuhteisiin Jeesuksen kautta. Jeesus ei heitä hanskoja tiskiin, vaikka näkee ihmiskunnan vajavaisuuden. Yhä tänään armo ja anteeksiantamus ympäröi haavoittajan, Kaikkivaltiaan läsnäolo ja lohtu haavoitetun. Haavoittaja ja haavoitettu samanaikaisesti ja samassa ihmislapsessa. Mikä on ihmislapsi! Kuitenkin sinä häntä muistat! 

Kirjoittaja on Alavan seurakunnan vs. nuorisopappi