Jouluseimen hahmoissa ja miljöössä näkyy koko elämän kirjo

Otan kaapista laatikon ja avaan kannen. Jouluseimen osat ovat siistissä järjestyksessä viime joulun jäljiltä. On aika koota tutut hahmot Jeesus-lapsen ympärille. Samalla mietin, miten elämän koko kirjo tulee näkyviin heidän kauttaan.

Ihmisen ikävä toisen luo

Pystytän ensin tallin, jonne Jeesus-lapsi syntyy. Talli on eläinten koti. Joulusta puhutaan perheen juhlana, mutta silloin helposti unohtuu, että Suomessa reilusti yli miljoona ihmistä asuu yhden hengen taloudessa. Se on melkein puolet maan asuntokunnista. Sinkuillakin on toki perhe, joskaan ei samalla tavalla kuin parisuhteessa elävillä.

Kodit ovat monenlaisia. Jonkin oven takana asutaan yksin omasta valinnasta. Jos sopiva kumppani osuu kohdalle, asiaa voidaan miettiä uudestaan, mutta hyvä on olla näinkin.

Muistot lämmittävät, mutta eivät sammuta ikävää

Joku toinen taas kaipaa ihmistä vierelleen. Joulunkin rukous kuuluu: ”Anna minulle syli, johon käpertyä.” Monen ikäihmisen läheinen on jo taivaan kodissa. Muistot lämmittävät, mutta eivät sammuta ikävää.

Eläimetkin ovat tärkeällä paikalla joulun kodeissa. Monelle koira on ystävistä uskollisin. Aina iloinen isäntänsä nähdessään. Aina valmis leikkiin tai ulkoiluun. Olisipa ihmisten kanssa yhtä mutkatonta kuin lemmikkien.

Kolmanneksikin paras tie on riittävän hyvä

Maria ja Joosef eivät mahtuneet majataloon, vaan päätyivät talliin. Tässä on osuva kuva elämästä. Unelmat eivät aina toteudu ja joskus elämä satuttaa kipeästikin.

Sitäkin ehtii miettimään joulun hiljaisina päivinä. Kun kukaan ei soita tai koputa ovelle. Välit läheisiin ovat etääntyneet eikä ystäviä ole vain löytynyt. Ehkä olin loukkaantunut liian pienestä. Ei olisi pitänyt jäädä omaan kuoreen, vaan olla aloitteellisempi ystäväsuhteissa.

Jokaiselta polulta löytyy jotakin hyvää ja kaunista

Melkein jokainen löytää elämänpolultaan raskaita vaiheita. Perheen hajoaminen, suuri taloudellinen vastoinkäyminen, epäonnistuminen työssä tai joku terveysongelma. Näin ihminen haavoittuu vuosien varrella. Jotkut haavat paranevat vähitellen, toiset jäävät jomottamaan.

Jumalan Poika syntyy kuitenkin sinne talliin, ei unelmien vaan todellisen elämän keskelle. Hänen läheisyytensä voi tuoda levollisuutta elämäni keskeneräisyyksiin ja kipuihin. Hän opettaa minua hyväksymään oman tieni kuormineen ja risteineen.

Tässä on yksi onnen salaisuus. Tavoittelen kyllä unelmia, mutta samalla suostun siihen, mihin elämä vie. Toiseksi tai kolmanneksi paraskin tie on riittävän hyvä. Ja jokaiselta polulta löytyy jotakin hyvää ja kaunista.

Jos osaan ajatella näin, en kiusaa itseäni pettymyksen tunnulla, vaan katson sitä hyvää, mitä olen saanut.

Sisältä nousee sanaton pyhyyden kaipaus

Pyörittelen kädessäni kolmea itämaan tietäjää, jotka tulivat kunnioittamaan vastasyntynyttä Vapahtajaa. He kertovat, että jokaisessa maailman kolkassa aavistetaan taivaan voimien todellisuus. Emme ole yksin ja omassa varassamme, vaan suurempi tahto kaitsee kaikkeutta.

Tätä tuntua ei tosin aina nimetä kovin uskonnollisesti. Jumala kyllä antaa merkkejä itsestään, taivaalle syttyy tähtiä, mutta niitä ei tunnisteta. Silti sisältä nousee sanaton pyhyyden kaipaus ja kiitollisuus elämän lahjoista. Se on jumalanpalvelusta, vaikka itse ei asiaa ajattelisikaan niin.

Tietäjien kautta koen perheyhteyttä kaikkien ihmisten kanssa. Olemme saman Luojan lapsia ja sama taivaan taju asuu meissä kaikissa. Kunpa osaisimme elää sovussa.

Olet arvokas omana itsenäsi

Paimenet ovat jouluyönä arkisessa työssään. Joillekin joulu on työvuoden raskainta aikaa. Pitkiin päiviin täytyy venyä, sillä tuntuva osa vuoden tuloksesta tehdään nyt. Samalla joulu arkistuu niin, että se menettää kirkkaimman hohtonsa.

Toiset taas pääsevät jouluksi lomalle, koululaiset ja opiskelijat melkein kahdeksi viikoksi. Viikkorutiinit ja arjen pakkosoitto katkeavat hetkeksi.

Joku ajattelee mielessään, että ihanaa, kun ei tarvitse mennä töihin. Ääneen sitä ei sanota, koska tunnetaan syvää kiitollisuutta siitä, että ylipäätään on työtä. Joku muistaa lomautettuja ja potkut saaneita työtovereitaan ja kokee syyllisyyttä siitä, että juuri hän sai pitää työpaikkansa.

Puhe työstä puristaa syvältä opintonsa päättäneitä nuoria, jotka eivät millään saa ensimmäistä työpaikkaansa. Valintakisoissa voittavat aina ne, joilla on jo kokemusta alalta. Moni uupuisi sata kertaa mieluummin työn paljouteen kuin sen puutteeseen.

Joku toinen taas muistelee jouluasetelman paimenia katsellessaan, kuinka itse teki aikanaan työtä yötä päivää. Silloin se tuntui välttämättömältä, mutta jälkeenpäin tajuaa sen olleen ahneutta ja itsekkyyttä.

Nyt katumus kalvaa mieltä. Työn alttarille uhrattiin liikaa. Muu elämä unohtui. Lapset jäivät etäisiksi ja puolisostakin vieraantui vähitellen.

Ihminen mittaa itseään niin helposti aikaansaannoksillaan. Olet sitä, mitä teet. Arvosi mitataan sillä, mitä tuotat. Jouluevankeliumi määrittelee ihmisen arvon toisella tavalla. Sinulle syntyy Vapahtaja, koska sinua rakastetaan. Et ole sitä mitä teet, vaan mitä taivas antaa sinulle.

Ja taivas – Luojasi – antaa sinulle elämän, olemassaolon. Olet siis itseisarvo. Et väline jonkin suuremman palveluksessa, vaan arvokas sellaisenaan.

Asetan paimenet tallin vierelle.

Oletko tavannut enkelin?

Mihin laittaisin enkelit? Hehän ilmoittivat paimenille hyvän uutisen Vapahtajan syntymästä. Sana enkeli tarkoittaa lähettilästä. Jumala kun ei useinkaan tee asioita suoraan, vaan lähettää enkelinsä asialle.

Joskus enkeli saa tavallisen ihmisen hahmon. Juttelen ystävälle tai satunnaiselle tuttavalle niitä näitä. Yhteys tuntuu niin hyvältä, että avaudun enemmän ja kerron hänelle kipeistä huolistani. Hän kuuntelee. Ehkä sanoo jotakin, enemmän kuitenkin vain osoittaa ymmärrystä ja myötätuntoa.

Joskus enkeli saa tavallisen ihmisen hahmon

Siinä puhellessa kuormani kevenee. Tilanteen jälkeen on ihmeen puhdistunut olo. Näen valoa ja tunnen iloa.

Puhuin ihmiselle, mutta kohtasin enkelin. Näin taivaan voimat toimivat ihmisten kautta. Niinpä asetan yhden enkelin keskelle tallia seimen taakse. Se kertoo, että aina kun ihmiset tulevat koolle, joku heistä voi olla enkeli toiselle.

Jumalan Poika syntyy kahdella tavalla

Viimeiseksi seimi ja Jeesus-lapsi. Äiti Maria siihen vierelle ja Joosef vähän kauemmaksi.

Heitä asetellessani mietin, kuinka Jumalan Poika syntyy kahdella tavalla. Hän tulee äitinsä kautta maailmaan ihmiseksi. Ja uskon kautta hän syntyy minun sydämeeni, minun ystäväkseni ja vapahtajakseni.

Tuo usko on sanatonta vastaanottamista. Sen näkyvä muoto on kiitos. Kiitos lahjoistasi, näkyvistä ja näkymättömistä, sinä salattu, jota Jumalaksi kutsutaan.

Usko on sanatonta vastaanottamista

Tässä joulun sanoma lyhyesti. Jumalan Poika tuli ihmislapseksi, jotta meistä tulisi Jumalan lapsia. Kiitos siitä.