Jumalan avulla jättiläistä vastaan
Kertomus Daavidin ja Goljatin taistelu muistuttaa siitä, että Jumala pitää huolta pienistä ja heikoista.
Taistelutantereella on meneillään jännitysnäytelmä. Jättimäinen filistealainen palkkasoturi herjaa Israelin sotajoukkoja ja Jumalaa. Nuori paimenpoika kohtaa pelottavan vihollisen ja kukistaa hänet heiveröisin asein.
Ensimmäisen Samuelin kirjan luvussa 17 kuvattu Daavidin ja Goljatin kohtaaminen on yksi tunnetuimmista raamatunkertomuksista. ”Taistelu Goljatia vastaan on vasta alkusoittoa Daavidin pitkälle tarinalle. Kannattaa lukea Raamatusta koko laaja kertomus hänestä”, Vanhan testamentin sekä Lähi-idän kulttuurin ja kirjallisuuden emeritaprofessori Anneli Aejmelaeus sanoo.
Myöhemmin Daavidia kuvataan voittoisana sotapäällikkönä ja esimerkillisenä, joskin inhimillisesti erehtyvänä kuninkaana. Tässä kertomuksessa hän on vasta nopealiikkeinen nuori poika, joka ei ryhdy käsikähmään vaan nokkelasti surmaa vastustajan kivilingollaan kauempaa.
Pienten ja heikkojen puolella
Kuten monen muunkin Vanhan testamentin kertomuksen, myös Daavidin ja Goljatin tarinan alkuperää on vaikea määrittää.
Daavid on henkilönä on niin kaukaista menneisyyttä, ettei siitä ajasta ole olemassa autenttista dokumenttiaineistoa. Jotkut tutkijat pitävät häntä taruhahmona, mutta Aejmelaeus on toista mieltä.
”Daavid oli Juudan valtakunnan kuningashuoneen kantaisä. Vanhin, tosin kiistelty todiste hänestä on Danista löytynyt muistomerkki, jossa mainitaan Bet David, Daavidin huone.”
Aejmelaeuksen mukaan Daavidin ja Goljatin kaksintaistelu kuuluu niihin kertomuksiin, jotka esittävät Daavidin ihanteellisessa valossa, mutta samalla myös Israelin Jumalan palvelijana.
Asetelma on lähes sadunomainen, ja siinä on monista kansantarinoista tuttuja piirteitä. Päähenkilö, isänsä nuorin poika, voittaa ylivoimaisen vihollisen ja saa palkinnokseen kuninkaan tyttären ja kansan suosion. Kertomuksen viesti on selkeästi teologinen.
”Daavid ei voita oman nokkeluutensa avulla vaan siksi, että Jumala antaa hänelle voiton vihollisesta. Raamatun erikoisuus on se, että Jumala on pienten ja heikkojen puolella. Muissa kulttuureissa ihannoidaan vahvuutta ja sankaruutta.”
Ihme tulee suuremmaksi
Aejmelaeuksen mielestä on kiinnostavaa huomata merkkejä siitä, miten kertomus Daavidista ja Goljatista on kehittynyt aikojen saatossa.
”Toisella vuosisadalla ennen Kristusta syntyneessä Vanhan testamentin kreikankielisessä käännöksessä, Septuagintassa, kertomus on paljon lyhyempi kuin hepreankielisessä masoreettisessa tekstissä, joka on juutalaisten ja myös raamatuntutkimuksen virallinen teksti.”
Septuagintan kertomuksessa Daavid on nuori soturi, kuningas Saulin aseenkantaja, hepreankielisessä vielä isänsä paimenpoika. Goljat taas on lyhyemmässä tekstissä neljä kyynärää pitkä, myöhemmin kuusi kyynärää eli lähes kolme metriä.
”Daavidia pienennetään ja Goljatia suurennetaan. Ihme näyttää vielä suuremmalta. Punainen lanka pysyy kuitenkin samana. Vähäinen ja halveksittu voittaa Jumalan avulla.”
”Taistellessaan ylivoimaista vihollista vastaan juutalaiset vetosivat aikoinaan Jumalan Daavidille antamaan voittoon. Myös yksityinen ihminen voi kokea elämässä ylivoimaiselta tuntuvia vaikeuksia ja taisteluita ja turvautua Jumalan apuun samalla tavalla kuin Daavid.
”Kertomuksen ydinajatus, että Jumala auttaa pieniä ja hädässä olevia, voi silloin tuntua rohkaisevalta. Toisaalta sama ajatus voi löytyä helpommin muualta Raamatusta”, arvelee Aejmelaeus.