Kaikki olivat ihmeissään

Tätä uskomme suurinta ihmettä ja pyhää juhlaa lähestymme, kun kirkkovuodessa lähdemme kulkemaan kohti joulua.

Ihme määritellään yleensä luonnonlait ylittäväksi tapahtumaksi, jolla ei ole loogista ja järkeenkäyvää selitystä. On luonnonihmeitä, on tekniikan ihmeitä, on maailman seitsemän ihmettä ja ihmisen uudet keksinnötkin tuntuvat monesti suoranaisilta ihmeiltä.

Tieteellisessä keskustelussa ihmeellä on kymmeniä erilaisia määritelmiä.  Asiaa tutkineen Ari Savuojan mukaan kaikissa määritelmissä korostuu jokin seuraavista neljästä pääpiirteestä: ihme merkityksellisenä, selittämättömänä tai luonnonlain rikkovana tapahtumana ja ihme yliluonnollisen Jumalan tekemänä tekona. Savuojan mukaan yksittäisillä ihmisillä voi olla henkilökohtaisia syitä tai kokemuksia, joiden perusteella he ovat oikeutettuja uskomaan johonkin tiettyyn ihmeeseen.

Suurin ihme

Muinaisen Betlehemin sijainti tiedetään tarkasti: yhdeksän kilometriä Jerusalemista etelään. Nykyään Betlehem on suuri palestiinalaiskaupunki, jonka sydämessä on maailman vanhin käytössä oleva kirkko, syntymäkirkko.  Kirkon vanhimmat osat ovat peräisin 300-luvulta. Syntymäkirkon alttarin alla, perällä kellariluolan syvennyksessä on hopeinen tähti, jossa latinankielinen teksti: ”Tässä Jeesus Kristus syntyi Neitsyt Mariasta.” Kirkkoisä Origines kirjoitti 200-luvun alussa: ”Betlehemissä pakanatkin osaavat neuvoa tien sille luolalle, jossa Jeesus syntyi.”

Uuden elämän syntymä on aina elämän ja Jumalan ihme. Jumalan iankaikkisen Pojan syntyminen historiaan ja tuleminen ihmiseksi, on suurin ja käsittämättömin ihme. Jumalan Poika astuu aikaan, antaa itsensä ihmiselämän ehtoihin ja alistuu tietylle tehtävälle ja kohtalolle. Kaikkivaltiaan Jumalan syntyminen pieneksi lapseksi on kristinuskon suurin mysteeri. Sen ydin on, että Jumalan Poika syntyy meidän vajavaisten ihmisten Vapahtajaksi. Joulun ihme on ihmisen ymmärryksen ylittävä ihme.

Iloinen ihme

Jossakin Jerusalemin ja Betlehemin välisillä niityillä tai Betlehemin laitamilla on paimenten keto. Siellä olivat yötyössään ne paimenet, joista Luukkaan evankeliumi kertoo.  Pimeällä ja kylmällä laitumellaan paimenet näkivät paljon sellaista, mitä Betlehemin tallin seimeen lapsensa kapaloineet vanhemmat eivät nähneet.  

Taivas tuli tavallisille työläisille näkyväksi maan päälle, kun enkeli kirkkauden ympäröimänä kertoi heille joulun suurta sanomaa: ”Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja.”

Kun enkelit olivat menneet takaisin taivaaseen, kirkkaus katosi ja yö muuttui taas pimeäksi ja kylmäksi. On suuri ihme, että paimenet uskoivat enkelin ilmoitukseen eikä taivaallisten sotajoukkojen ylistys mennyt hukkaan. Paimenet lähtivät etsimään enkelin lupaamaa merkkiä.  Ja Herran kirkkaus, jonka he olivat saaneet nähdä kedolla, oli kätkössä köyhässä tallissa. He löysivät sen.  Paimenet näkivät omin silmin joulun ihmeen ja uskoivat Jeesus-lapseen. Tästä todellisesta Sanasta ja Vapahtajasta paimenet puhuivat niin, että kaikki kuulijat joutuivat iloisen ihmeen valtaan.

Hiljainen ihme

Martti Luther on sanonut, että mekin puhkeaisimme ehtymättömään iloon, jos loppuun asti tajuaisimme sen Jumalan ylenpalttisen hyvyyden, joka niin runsaana kohtaa meitä Jeesuksen syntymässä.  Hän mainitsee kolme ihmettä: Sen, että Jumala on tässä lapsessa tullut ihmiseksi, äiti on neitsyt ja kolmantena, että Maria pystyi sydämessään uskomaan tämän salaisuuden täyttyvän hänessä.  

Pieni Jeesus, seimeen kapaloitu ihmislapsi, oli Jumala. Ja Maria, joka oli synnyttänyt hänet, oli Jumalan äiti. Jo kauan ennen kuin kirkko jakaantui, kirkolliskokous päätti Efesossa vuonna 431, että Marialle kuuluu arvonimi ”Theotokos – Jumalan äiti.” Antaessaan Marialle tämän nimen kokous julisti samalla, että Jeesus Kristus on tosi Jumala.

Luther ei koskaan epäillyt Efeson kirkolliskokouksen oppia. Hän kirjoittaa: ”Käsitys, että Maria on Jumalan äiti, on vallinnut kirkossa alusta asti.  Se ei ole mikään kirkolliskokouksen keksintö, vaan perustuu evankeliumiin ja pyhään Raamattuun. Luukkaan mukaan enkeli Gabriel ilmoitti neitsyelle, että hänestä syntyisi Korkeimman Poika.  Elisabet taas sanoi: Kuinka minulle tapahtuu tämä, että minun Herrani äiti tulee minun tyköni?  Enkelit ilmoittivat jouluyönä: Teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja.”  

Tämän kaiken, mitä oli tapahtunut, Maria kätki sydämeensä ja tutkisteli sitä. Hänen ajatuksillaan oli selvä kohde, joulun koko ihme: Jumalan Pojan syntymä, enkelien sanat ja paimenten todistus. Sen vuoksi Maria ei vain hämmästellyt eikä hätäillyt, vaan iloitsi hiljaa sydämessään. Äidin ihme otti vastaan joulun ihmeen. Maria kätki Sanan sydämeensä. Siihen sisältyi sekin, että miekka oli menevä hänen oman sydämen lävitse.

Uskon ihme

Lähi-idässä uskottiin yleisesti, että suurten hallitsijoiden syntymähetkellä syttyy uusi tähti. Matteuksen evankeliumissa mainittu Betlehemin tähti on harvoja kohtia Raamatussa, jonka todenperäisyyttä voidaan arvioida myös luonnontieteen perustein. Itämaan tietäjien näkemälle valoilmiölle on löydetty tukea menneistä astronomisista ilmiöistä, mutta mitään täysin varmaa ei voida sanoa. Betlehemin tähti syntyi ehkä siitä, kun Jupiter ja Venus kohtasivat. Tai Betlehemin tähti syttyi, kun Jupiter ja Saturnus olivat kolme kertaa konjunktiossa. Jumala joka tapauksessa antoi ihmeen tapahtua. Tämän ihmeen, uuden poikkeuksellisen kirkkaan tähden, tietäjät näkivät. Kun he sen kutsumina ja opastamina lähtivät liikkeelle, heillä ei ilmeisesti ollut minkäänlaista käsitystä siitä, mihin he tulevat saapumaan tai mitä kohtaamaan.

Sattuvasti on sanottu, että usko on tähti, joka johdattaa meitä. Mutta uskoivatko tietäjät, että lapsi, jonka he lopulta löysivät tallista, oli kuningasten Kuningas ja herrain Herra? Vai uskoivatko he jo silloin, kun saivat Herodeksen luona kuulla Jumalan lupauksia tulevasta Messiaasta? Vai uskoivatko he vasta vuosien kuluttua, jos saivat tietää, että heidän kerran tapaamansa lapsi oli naulittu ristille ja noussut kuolleista? Sitä emme voi tietää. Evankeliumi kertoo meille vain sen, että Sana tuli lihaksi, Jumala syntyi ihmiseksi kaikkia varten.

Ihmeet eivät anna meille uskoa. Emme usko ihmeisiin vaan kolmiyhteiseen Jumalaan: Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen. Silloin seimi ja risti ovat lähellä toisiaan. Tähdistä ennustajat eivät voi auttaa, kun joudumme tahtomattamme elämän ja Jumalan ihmeiden eteen. Vaikeuksienkin kautta Jumala voi kutsua ja johdatella meitä Jeesuksen luo, aivan kuten hän teki tietäjien kohdalla.  Jumala toimii ja synnyttää uskon. Siitä syystä joulun salaisuuteen sopii hiljaisuus.

Mitä ihmettä minä teen jouluna?

Oli jouluaattoilta vuosia sitten. Ankara kuume oli vienyt minut Meilahden sairaalaan ja joulupostini väärään osoitteeseen.  Vain yksi lähetys löysi huolellisesti pakattuna perille. Hämmästyneenä ja yllättyneenä avasin sitä. Pakkauksesta paljastui miniatyyrimaalaus, jonka nimi oli Ujo enkeli. Pienen taulun takana joulutervehdyksenä luki: ”Tätä ovat monet himoinneet ostaa. En raskinut myydä, mutta sinulle raskin lahjoittaa tämän.”

Siitä hetkestä lähtien olen tiennyt, että ujokin enkeli voi jouluyön pimeydessä kertoa Vapahtajan syntymästä niin, että varjojen maassa loistaa kirkkaus. Ja joulun lapsi syntyy sydämeni oljille, vaikka siellä ei olisi mitään muuta kuin murheen korsia.

Siitä hetkestä lähtien olen tiennyt, että me ihmiset voimme lähettää ujoja enkeleitä toistemme jouluyöhön ja olla niitä itse.  Tänä jouluna erityisesti heille, joilla ei ole edes tallia päänsä päällä. Tai jotka vastaanottokeskuksen kapeista ikkunoista ihmettelevät suomalaista jouluhulinaa. Joulun suuren salaisuuden ei kuuluisi olla kenenkään ulkopuolella olevaa todellisuutta. 

Ihmeellistä Vapahtajamme syntymä­juhlaa!