Kiehtova katolinen kirkko
Viimeisimpien tilastojen mukaan 17,5 % maapallon väestöstä kuuluu katoliseen kirkkoon. Se tarkoittaa, että maailmassa on reilu 1,2 miljardia katolilaista.
Sama kehitys on pienessä mittakaavassa nähtävissä myös omassa maassamme. Esimerkiksi vuonna 1980 Suomessa oli noin 3000 katolilaista, kun heitä nykyään on noin 12 000. Alle puolet heistä tosin puhuu äidinkielenään suomea.
Suomen katolinen paikalliskirkko hankki yksityisen lahjoituksen turvin omistukseensa Männistön vanhan kirkon Kuopiosta. Kauppahinta oli 800 000 euroa.
Toukokuussa 2014 Helsingin katolisen hiippakunnan piispa Teemu Sippo SCJ vihki kirkon katoliseksi pyhän Joosefin kirkoksi. Kirkko kuuluu Jyväskylän Pyhän Olavin seurakuntaan, jota hoitavat niin sanotun Neokatekumenaalisen tien papit.
Pyhän Joosefin kirkko samoin kuin katolisen kirkon elämä ja toiminta Suomessa laajemminkin on jäänyt kuitenkin vielä melko tuntemattomaksi. Siihen vaikuttavat sekä historialliset syyt että nykytilanne.
Kielletty katolinen kirkko
”Ken ikinä kääntyy paavin oppiin, hänellä ei milloinkaan ole oleva kotia eikä asuinpaikkaa Ruotsin rajojen sisäpuolella. Kaikki katolilaiset lähtekööt hengen ja omaisuuden menetyksen uhalla maasta kolmen kuukauden kuluessa…”
Näin säädettiin Örebron valtiopäivillä Ruotsi-Suomessa vuonna 1617. Katolinen kirkko katosi Suomesta uskonpuhdistuksen myötä, eikä täällä juurikaan asunut katolilaisia.
Kun Suomi liitettiin Venäjän keisarikuntaan, katolinen kirkkokin palasi Suomeen. Viipurin seurakunta perustettiin 1799. Seurakunta koostui käsityöläisistä ja kauppiaista, saksalaisista lasinpuhaltajista ja armeijassa palvelevista puolalaisista sotilaista. Papit olivat aluksi dominikaanipappeja ja myöhemmin puolalaisia sotilaspappeja.
Pyhälle Hyacintukselle omistettu kirkko on Viipurin Vesiportin kadulla vieläkin, tosin muussa käytössä.Vuoteen 1855 saakka kaikki Suomen katolilaiset kuuluivat Viipurin seurakuntaan. Viipurin ja vuonna 1856 perustetun Helsingin katolisen seurakunnan yhteinen jäsenmäärä oli 1900-luvun alussa noin 3 000–3500 henkeä.
Ensimmäinen suomalaissyntyinen katolinen pappi 1500-luvun jälkeen, isä Wilfried von Christierson tuli Helsingin seurakunnan kirkkoherraksi vuonna 1906. Hän pyysi kirjeitse apua Jeesuksen Pyhän Sydämen pappien sääntökunnan (SCJ) perustajalta, ranskalaiselta isä Leo Dehonilta.
Jo seuraavana vuonna 1907 isä Dehon sähkötti Helsinkiin: ”Minulla on joku teitä varten.” Ensimmäinen Suomeen saapunut Pyhän Sydämen pappi oli hollantilaisen isä Jan van Gijsel SCJ.
Näin alkoi Pyhän Sydämen pappien veljeskunnan jo yli 100 vuotta jatkunut työ Suomen katolisten seurakuntien hoitajina. Näin siitäkin huolimatta, että itsenäisen Suomen hallitus ei halunnut maahan sääntökuntapappeja, koska kansan ennakkoluulot munkkeja kohtaan olivat voimakkaita.
”Rukoilkaamme kirkon puolesta Suomessa, joka on vihdoin vapautunut Venäjän ikeestä,” kirjoitti silloin isä Leo Dehon.
Kasvava katolinen kirkko
Suomen apostolinen vikaarikunta perustettiin 1920 ja yhdeksän vuotta myöhemmin sen nimeksi tuli Katolinen kirkko Suomessa, kun se merkittiin uskonnollisten yhdyskuntien rekisteriin.
Vuonna 1955 Suomessa vietettiin I ristiretken ja piispa Henrikin 800-vuotisjuhlaa. Juhlan kunniaksi paavi Pius XII korotti vikaarikunnan hiippakunnaksi. Silloisesta Suomen vikaarikunnan piispasta Gulielmus Cobbenista SCJ tuli näin Helsingin katolisen hiippakunnan ensimmäinen piispa ja pyhän Henrikin kirkosta katedraali.
Isä Cobben oli nimitetty Suomen apostoliseksi vikaariksi ja vihitty piispaksi vain 36 vuotiaana. Piispan tehtävää Suomessa pidettiin niin vaikeana, että hänen arveltiin ”olevan kuollut muutamassa kuukaudessa.” Hän toimi kuitenkin katolisena piispana maassamme 33 vuoden ajan.
Piispa Guliemus Cobben SCJ luotsasi nuoren apostolinen vikaarikunnan sodan läpi ja johti katolisen kirkon jälleenrakennustyötä sodan jälkeen. Hän työskenteli maassamme yhteensä yli 40 vuotta ja vieraili Suomessa säännöllisesti kuolemaansa 1985 saakka.
Piispa Paul Verschuren SCJ toimi Helsingin katolisen hiippakunnan seuraavana piispana yli 30 vuotta 1967–1998. Hänen tehtäväkseen tuli Vatikaanin II konsiilin päätösten, mm. kansankielisen liturgian ja ekumenian edistäminen katolisissa seurakunnissa ja niiden organisoiminen Suomen katoliseksi paikalliskirkoksi.
Vaikka konservatiivinen ja vaikutusvaltainen katolinen järjestö, Opus Dei (Jumalan työ) saapui maahamme 1987 ja Neokatekumenaalinen yhteisö asettui Ouluun 1986, ei niiden vaikutus piispa Verschurenin kaudella ollut hiippakunnassa näkyvissä. Hänen toimikautensa lopulla puolalaiset ja hollantilaiset Pyhän Sydämen papit hoitivat Oulun seurakuntaa lukuun ottamatta kaikkia Suomen seitsemää katolista seurakuntaa.
Piispa Verschurenin ajoista alkaen Suomen katolisella paikalliskirkolla on ollut poikkeuksellisen vahva ekumeeninen asenne. Suomen kirkkojen keskinäistä kanssakäymistä on kutsuttu jopa Rooman kirkon ekumenian laboratorioksi.
