Kuka on kadonnut ja keneltä?
Kadonnut ja jälleen löytynyt – kertomukset puhuvat siitä, miten joku on muualla kuin siellä, missä pitäisi olla.
Jeesus sanoi: ”Eräällä miehellä oli kaksi poikaa. Nuorempi heistä sanoi isälleen: ’Isä, anna minulle osuuteni omaisuudestasi.’ Isä jakoi omaisuutensa poikien kesken. Jo muutaman päivän päästä nuorempi kokosi kaikki varansa ja lähti kauas vieraille maille. Siellä hän tuhlasi koko omaisuutensa viettäen holtitonta elämää. Kun hän oli pannut kaiken menemään, siihen maahan tuli ankara nälänhätä, ja hän joutui kärsimään puutetta.
Luuk. 15:11-32
4. helluntain jälkeisen sunnuntain aihe kirkkovuodessa on ’Kadonnut ja jälleen löytynyt’. Pyhän teksteissä vuorottelevat eri vuosina kertomukset kadonneesta lampaasta, tuhlaajapojasta ja Jeesuksen seuraan liittyneestä tullimiehestä. Jokainen kertomus puhuu siitä, miten joku on muualla kuin siellä, missä pitäisi olla. Kaikki päätyvät onneksi lopulta oikeaan paikkaan.
En pidä pyhän otsikosta, sillä kadottaminen tarkoittaa mielestäni sitä, ettei tiedä, missä jokin asia on. Olen kadottanut esimerkiksi avaimet lukuisia kertoja. Jos kadotan avaimet, olen yleensä itse unohtanut, mihin ne viimeksi laitoin.
Olen kadottanut avaimen lukuisia kertoja enkä tiedä missä se on.
Jumala ei kuitenkaan kadota ihmisiä näin. Tuhlaajapojan tavoin lähdemme joskus omille teillemme, eksyneen lampaan tavoin joudumme välillä vahingossa eroon paimenesta, mutta Jumala kyllä tietää aina, missä me hiihtelemme. Emme koskaan ole häneltä kateissa. Kuka siis on kadonnut ja keneltä? Ihminen Jumalalta vai ehkä kuitenkin Jumala ihmiseltä.
Katosiko ihminen Jumalalta vai kuitenkin Jumala ihmiseltä?
Eikä Jumala raahaa meitä takaisin kotiin väkisin, mutta tulee luoksemme ja ottaa avosylin vastaan, kun palaamme.
Kadonnut ja jälleen löytynyt Jumala. Kas niin, nyt voin allekirjoittaa pyhän otsikon.
Kirjoittaja on Puijon seurakunnan kappalainen