Läpi lukkojenkin kuuluu armo, muistuttaa piispa Jolkkonen pääsiäistervehdyksessään

”Samana päivänä, viikon ensimmäisenä, opetuslapset olivat illalla koolla lukittujen ovien takana, sillä he pelkäsivät.” Lukittujen ovien taakse piiloudutaan monia asioita. Johanneksen evankeliumissa apostolit pelkäsivät valtaapitäviä juutalaisia. Sotien aikana suomalaiset pelkäsivät pommeja ja uutisia omaisten kaatumisista.

Kuluvana keväänä olemme suojautuneet kotiovien taakse jotakin sellaista, joka on niin pieni, ettei sitä voida silmin havaita. Juuri salakavala näkymättömyys tekee siitä niin hankalan vastustajan. Se osaa kätkeytyä, ehtii aina edelle, ujuttautuu elimistöön ja iskee sisältä käsin.

Epidemia koettelee mukavuudenhaluamme. Vähättelemättä aitoja harmeja arvelen, että monelle voimiensa äärirajoilla työtä puskevalle aikuiselle ei ole pelkästään huono asia, että nyt on pakko pysähtyä, hiljentyä ja viettää aikaa yhdessä lähimpien kanssa.

Mutta myös kärsivien lista on pitkä. Yrittäjät pelkäävät koko omaisuutensa puolesta, työntekijät työpaikkojensa puolesta. Eniten kärsivät ne, jotka muutenkin ovat heikossa asemassa: vanhukset ja perussairaat. Maailman mittakaavassa kehittyvät maat kärsivät enemmän kuin länsimaat.

Yhteiset vastoinkäymiset kirkastavat myös sen, että kuulumme yhteen. Siksi on ollut rohkaisevaa seurata, kuinka ihmisissä on herännyt myötätunto, vastuuntunto ja luova auttamishalu. Tästä selvitään yhdessä.

Kristillisessä uskossa toivo ei perustu pelkästään toiveajatteluun. Lukittujen ovien takana pelkäävien keskelle ilmestyy itse Ylösnoussut.

Piispa Jari Jolkkonen

Nilsiäläinen Sirkka totesi johtavassa maakuntalehdessä jotakin oivaltavaa: ”Minä olen jo 91-vuotias, tässä iässä eivät taudit enää pelota.” Hän tuskin tarkoittaa välinpitämättömyyttä. Pikemminkin kuulen siinä elämänkokemuksen, ehkä uskonvakaumuksenkin tuomaa levollisuutta. Asiat ovat hyvin. En murehdi huomisesta. Luotan siihen, että mitä tahansa tapahtuu, minusta pidetään huolta. Elänpä tai kuolen, minulle käy hyvin.

Kristillisessä uskossa toivo ei perustu pelkästään toiveajatteluun. Lukittujen ovien takana pelkäävien keskelle ilmestyy itse Ylösnoussut: ”Yhtäkkiä Jeesus seisoi heidän keskellään ja sanoi: Rauha teille!”. Tämän sanottuaan hän näytti heille haavansa. ”Ilo valtasi opetuslapset, kun he näkivät Herran.”

Ylösnoussut Kristus on elämän ja kuoleman Herra. Hän kärsi puolestamme, sovitti syntimme ja kukisti kaiken pahan vallan. Siinä kukistui kuoleman valta, myös sen näkymättömän hyökkääjän.

Siksi toivon, että tänä pääsiäisenä laulamme lujaa ja iloisesti niin, että kuuluu aina seinänaapureille saakka: ”Läpi lukkojenkin Herra Jeesus tulla voi, kuolleista hän noussut on!”