Lapset ovat uskon esikuvia
Lapset eivät teeskentele, vaan kysyvät isoja kysymyksiä elämästä ja Jumalasta. He ottavat elämän ihmeen vastaan sellaisena kuin se tulee.
Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: ”Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?” Silloin Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi: ”Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan. Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa. Ja joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut.”
Matt. 18:1–5
Kuka on voimakkain, rohkein ja nopein? Lasten liikunnallisissa pihaleikeissä korostuvat useasti ulkoiset ansiot. Kuka on joukon johtaja? Ketä seurataan ja myös matkitaan? Kun Jeesus asettaa lapset esikuviksi, hän ei viittaa näihin lapsille ominaisiin piirteisiin. Jeesus näkee lapsissa aivan muuta esimerkillistä. Jeesus viittaa muihin lapsille ominaisiin piirteisiin ja aivan erityisesti lasten alisteiseen asemaan. Jeesuksen mukaan Jumalan valtakunnassa arvoasetelmat muuttuvat. Lapset ovat Jumalan valtakunnan kunniakansalaisia.
Jeesuksen julistamassa Jumalan valtakunnassa vähäisimmät ovat suurimpia. Erityisesti he, jotka eivät ole rohkeimpia ja suosituimpia. Suurin on se, joka nöyrtyy tunnustamaan riittämättömyytensä Jumalan tahdon täyttämiseen.
Jumalan valtakunnassa vähäisimmät ovat suurimpia.
Lapset eivät teeskentele, vaan kysyvät isoja kysymyksiä elämästä ja Jumalasta. Lapsissa on erityisen vahvasti läsnä Jumalan luomistahdon sormenjälki. Lapset ottavat elämän ihmeen vastaan sellaisena kuin se tulee. He elävät hetkessä, arki ja pyhä ovat yhtä aidosti läsnä.
Lapset ovat uskon esikuvia. Jeesus sanoo lapsista: ”Heidän enkelinsä saavat taivaissa joka hetki katsella minun taivaallisen Isäni kasvoja.” Lapsen kirkkaat silmät näkevät enkelit herkimmin. Tämä lapsenusko ei ole sinisilmäisyyttä vaan aitoutta ottaa vastaan Jumalan ihmeet tässä ja nyt.
Kirjoittaja on Kuopion Tuomiokirkkoseurakunnan kappalainen