Maailma ilman rakkautta on tyhjyyttä ja välinpitämättömyyttä

Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään. Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi. Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.

1. Kor 13

Tämä rakkauden ylistys on ehkä tunnetuimpia kuvauksia siitä, mitä rakkaus on, mitä se ei tee ja mitä se saa aikaan: uskoa, toivoa, kestävyyttä ja kärsivällisyyttä.

Rakkauden puuttuminen on kohtalokasta. Ilman rakkautta toisen hyväksi uhrautuminenkaan ei merkitse mitään. Ilman rakkautta merkitystä ei ole edes edeltävässä luvussa (1. Kor. 12) luetelluilla Pyhän Hengen lahjoilla. Kuulumme erottamattomasti yhteen toinen toistemme kanssa Kristuksen ruumiina. Jokaisella on tehtävänsä yhteiseksi hyväksi, rakkauden tähden. Maailma ilman rakkautta on tyhjyyttä ja välinpitämättömyyttä. Se miten rakastamme, ei katoa. Rakkaus kantaa mukanaan lempeyttä ja totuutta.

Jumalan rakkaus on esimerkki ja kaiken rakkauden lähde. Tämän täydellisen koemme vielä himmeänä heijastumana. Kerran Hengen lahjojen aika on ohi, usko muuttunut näkemiseksi ja toivo täyttymykseksi. Jäljelle jää täydellinen Rakkaus, jota katsomme kasvoista kasvoihin. Sillä suurin niistä on rakkaus.

Kirjoittaja on rovastikuntapastori Alavan seurakunnasta