Mikä yhdistää ensimmäistä adventtia ja palmusunnuntaita?
Ensimmäisen adventtisunnuntain evankeliumitekstissä kuningas Jeesus ratsastaa riemuitsevan väkijoukon huutomyrskyssä Israelin pääkaupunkiin Jerusalemiin.
Jeesus lähti toisten edellä nousemaan Jerusalemiin vievää tietä. Kun hän oli tulossa Öljymäeksi kutsutulle vuorelle ja oli jo lähellä Betfagea ja Betaniaa, hän lähetti edeltä kaksi opetuslastaan ja sanoi: ”Menkää tuolla näkyvään kylään. Kun tulette sinne, te näette kiinni sidotun aasinvarsan, jonka selässä ei kukaan vielä ole istunut. Ottakaa se siitä ja tuokaa tänne. Jos joku kysyy, miksi te otatte sen, vastatkaa, että Herra tarvitsee sitä.”
Luuk. 19: 28-40
Tätä samaa tapahtumaa me muistelemme myös palmusunnuntaina, viikkoa ennen pääsiäistä. Joulun odotusajan alussa me muistelemme tätä tapahtumaa, koska Jeesus syntyi tänne maailmaan ihmiseksi tiettyä tarkoitusta varten.
Mutta hetkinen: onko evankeliumikertomuksen kuvaamassa näkymässä jotakin vikaa? Eikö kuvaan sopisi paremmin, jos kuningas ratsastaisi hienolla, isolla hevosella eikä aasin varsalla?
Vaikka meidän mielikuvamme ratsastavasta kuninkaasta saattaakin olla toinen, kuva on silti oikea. Muinaisessa Israelissa sotajoukkoa johtava kuningas ratsasti suurella sotahevosella, mutta silloin, kun kuningas oli juhlinnan keskipisteenä, ratsuna oli sen sijaan aasi. Aasi oli rauhan sanomaa tuovan kuninkaan ratsu.
Jeesus ei ratsastanut pääkaupunkiin käskemään ja komentamaan. Ei, vaan kärsimään ja kuolemaan sinun ja minun puolesta, jotta me voisimme saada anteeksiannon.
Noin 2000 vuotta sitten tapahtui ihmeellisiä asioita: Taivaan kuningas jätti loistonsa ja kunniansa ja syntyi ihmiseksi, meidän kaltaiseksi. Hän kohtasi Jumalasta eroon joutuneita, kärsiviä ja syrjittyjä ihmisiä, tuli heidän tuekseen. Rikollisena hänet kuitenkin tuomittiin kuolemaan, vaikka hän ei ollut tehnyt itse mitään väärää.
Tähän kaikkeen Jeesus oli valmis, koska hän välittää. Koska hän rakastaa meitä ihmisiä, sinua ja minua.
Kirjoittaja on Järvi-Kuopion seurakunnan kirkkoherra.