Mistä tietää, että Jumala on olemassa?

Kirkonkellojen ääni nostaa ohikulkijan mieleen kaksi kysymystä. Mistä tietää, että Jumala on oikeasti olemassa? Ja minkä uskonnon Jumala se mahtaisi olla?

Tässä kaksi nykyajan peruskysymystä. Vielä valistuksen aikana liikkeelle lähdettiin uskosta kristinuskon kiistattomaan totuuteen. Neuvotella voitiin vain yksityiskohdista, mutta jumalauskon suurta ideaa ei tarvinnut perustella.

Nykyajan keskustelutilanne on toinen. Vaikka globaalilla tasolla uskontojen merkitys pikemminkin kasvaa kuin vähenee, eurooppalaisella maaperällä itse peruskysymys nousee esiin. Mistä tietää, että Jumala on ylipäätään olemassa? Eihän hänestä ole kiistatonta näyttöä. Samalla kysytään, miksi uskontojen joukosta juuri kristinuskoa voisi suositella omaksi valinnaksi. Muita uskontoja kun ei voi pitää barbaarisina taikauskoina, vaan niissä on oma järkensä ja kauneutensa. Niinpä kristinusko, samoin kuin jokainen muukin vakaumus, joutuu määrittelemään suhteensa kilpaileviin katsomuksiin.

Pappia saa ja kannattaa rohkeasti haastaa

Moderni kristillinen teologia on tarttunut haasteisiin. Jumalatodisteiden sijaan tosin puhutaan perusteluista. Kristitty voi perustella vakaumustaan: nämä näkökohdat tukevat uskoani Jumalaan. Hän ei vakuuta niillä ulkopuolista, mutta hänen oman päänsä sisällä palikat menevät järjestykseen. Usko ei hyppää sokeasti järjenvastaisuuksiin, vaan se tietää, mitä se tekee.

Usko ei hyppää sokeasti järjenvastaisuuksiin

Tämä asenne tulee hitaasti myös luterilaisen kirkon agendalle. Enää ei pyöritä vain Lutherin peruskysymyksen ”miten löytäisin armollisen Jumalan” ympärillä. Muutos näkyy teologisessa tutkimuksessa ja suomenkielisen kirjallisuuden tuottamisessa. Kuopiossakin voi kuulla saarnan tai seurakuntaluennon aiheesta ”mistä tietää, että Jumala on olemassa?”

 Ja jos sellaista ei kuule, omaa pappia saa haastaa rohkeasti. Mikä pitää sinut uskomassa Jumalaan? Vilpittömästä kysymyksestä voi viritä sivistävä keskustelu.

Riittää, että uskon voi perustella itselleen

Oletetaan että Jumalasta saadaan alustava aavistus. Miten sitten valitaan se oikea Jumala niiden väärien seasta?

Hetkinen. Pieleen aseteltu kysymys. Kristinusko ei leimaa joitakin uskontoja vääriksi ja toisia oikeiksi. Jokaisesta uskosta löytyy viisauden siemeniä ja totuuden valonsäteitä. Koska on vain yksi Jumala, uskontojen jumalatajun täytyy heijastella häntä tavalla tai toisella.

Tämä ei silti tarkoita, että kaikki uskonnot puhuisivat samasta asiasta. Ne kun ovat niin erilaisia. Siksi jokainen usko suosittelee juuri itseään uskojen markkinoilla. Niin myös kristinusko.

Jokainen usko suosittelee juuri itseään uskojen markkinoilla

Mitä hyvää kristinuskossa sitten on? Standardilistalla mainitaan seuraavia pointteja: suopea suhtautuminen muihin uskoihin, Jumalan myötätunto ja ihmisrakkaus, armo ja realistispositiivinen ihmiskuva sekä kristinuskon kyky korjata itseään ja mukautua nykyajan tietämykseen historiasta, luonnosta ja ihmisestä.

Nämä plussat toimivat samalla tavalla kuin jumalaperustelut. Niillä ei vakuuteta ulkopuolista, mutta ne vahvistavat kristinuskonsa löytänyttä omasta ratkaisustaan. Hän ei väitä uskoaan parhaimmaksi kaikista. Riittää, kun se toimii itsellä.

TT Kari Kuula pitää su 28.11. kaksi luentoa Kuopiossa: Puijon kirkossa klo 13 ja Alavan seurakuntakeskuksella klo 16.

Kuulalta on juuri ilmestynyt kirja: Uskon iloon. Kristinusko alusta loppuun.