Mitä minä tunnen ja mitä kaipaan?
Alavan seurakunnan kappalainen Juha Välimäki haastaa miettimään, olisiko nyt hyvä hetki pohtia omia elämänvalintoja.
Juutalaiset sanoivat hänelle: ”Nyt asia on selvä: sinussa on paha henki. Abraham on kuollut, samoin profeetat, mutta sinä sanot: ’Joka pitää kiinni minun sanastani, ei milloinkaan kohtaa kuolemaa.’ Sinäkö muka olet suurempi kuin isämme Abraham? Hän on kuollut, ja niin ovat kuolleet myös profeetat. Mikä sinä luulet olevasi?”
Jeesus vastasi: ”Jos minä itse kirkastan kunniaani, se kunnia ei ole minkään arvoinen. Mutta minun kunniani kirkastaa Isä, hän, jota te sanotte omaksi Jumalaksenne. Te ette ole oppineet tuntemaan häntä, mutta minä tunnen hänet. Jos sanoisin, etten tunne, olisin valehtelija niin kuin te. Mutta minä tunnen hänet ja pidän kiinni hänen sanastaan. Teidän isänne Abraham iloitsi siitä, että saisi nähdä minun päiväni. Hän näki sen ja riemuitsi.”
Joh. 8:46–59
Seitsemän vapaata viikkoa, paastonaika. Kolme viikkoa takana ja matka kohti ylösnousemuksen pääsiäistä puolessa. Alkuinnostus on alkanut rapista, laskiaispullat ja kermavaahto ovat muisto vain ja kiusaukset ovat tulleet tutuiksi. Miten vaikeaa sitä on luopua edes vähästä?
Evankeliumissa Jeesukselta kysytään: ”Mikä sinä luulet olevasi?”
Onko myös meidän vaikeata nähdä lähelle, nähdä Vapahtajan merkitystä? Katsoa omaan sydämeen, ja ymmärtää. Evankeliumissa ne sanovat: ”Sinä olet samarialainen, ja sinussa on paha henki. Eikö asia olekin niin?” Ja Jeesus vastaa: ”Minä tunnen hänet.”
Mutta mitä minä tunnen, mitä kaipaan? Millaisesta kuolemasta toivoisin Kristuksen minut vapauttavan?
Pääsiäistä edeltävä aika oli joskus kasteelle valmistautumisen aikaa. Olisiko se nyt elämänvalintojen pohtimisen aikaa? Auttaisi miettimään, mikä tavassani elää on tolkullista, kestävää. Millaisesta kuolemasta toivoisin Kristuksen minut tänään vapauttavan?
Juutalaiset kysyvät: ”Mikä sinä luulet olevasi?” Ja Jeesus vastaa: ”Minä tunnen hänet.”
Tunnenko minä, miltä minun Jumalani näyttää?