Mitä pyhällä pohjimmiltaan tarkoitetaan?
Pyhä on jotain niin suurta ja arvokasta, ettei ihminen voi sitä täysin ymmärtää.
”Kun kerran olette ottaneet omaksenne Herran Kristuksen Jeesuksen, eläkää hänen yhteydessään. Juurtukaa häneen, rakentakaa elämänne hänen varaansa ja vahvistukaa uskossa sen mukaan kuin teille on opetettu. Kaikukoon kiitoksenne runsaana. — Hänessä on jumaluus ruumiillistunut koko täyteydessään, ja hänen yhteydessään myös te olette tulleet tästä täyteydestä osallisiksi.”
Kol. 2:6-10
Ensimmäistä sunnuntaita joulusta sanotaan pyhän perheen sunnuntaiksi. Simeon ja Hanna näkivät Jeesuksessa vanhan aikakauden päättymisen ja uuden alkamisen. Vuoden viimeinen päivä osuu tänä vuonna sunnuntaille. Vuosi päättyy ja seuraava alkaa. Ympyrä ikään kuin sulkeutuu taas. Ympyrän sulkeutumisella voimme ajatella myös alttarikaiteen ympyrää, joka muodostuu vertauskuvallisesti puoliympyrästä alttarikaiteesta jatkuen näkymättömänä muodostaen ympyrän. Ympyrästä muodostuu jatkumo, sillä näkymättömän osan äärellä on jo aikaisemmin perille päässyt seurakunta ehtoollisella, meidän täällä olevien kanssa. Näin koko pyhä perhe on koolla yhdessä. Tämä ajatus tuntuu lohdulliselta ja rauhoittavalta.
Pyhä on Jumalalle kuuluvaa.
Ajattelen, että pyhää on vaikea pohjimmiltaan ymmärtää, sillä se on jotakin niin suurta, arvokasta ja koskematonta, mitä ei voi ihmisenä täysin ymmärtää. Pyhä on Jumalalle kuuluvaa. Pyhä on maallisen ja arkisen vastakohta. Sillä tarkoitetaan jotakin, joka on muusta erillään. Pyhyys lisää myös yhteyttä toisiimme ja Jumalaan. Tämä yhteys kuuluu myös jokaisessa messussa, kun ehtoollisrukouksessa sanotaan: ”Hän on kärsinyt kuoleman meidän puolestamme, ja ylösnousemisellaan avannut meille tien ikuiseen elämään. Me kiitämme sinua tästä taivaan lahjasta ja laulamme sinulle ylistystä enkelien ja kaikkien pyhien kanssa.”
Kirjoittaja on Kallaveden seurakunnan pastori