Odottavan aika on pitkä

Minä odotan sinua, Herra, odotan sinua koko sielustani ja panen toivoni sinun sanaasi. Minä odotan Herraa kuin vartijat aamua, hartaammin kuin vartijat aamua. Israel, pane toivosi Herraan! Hänen armonsa on runsas, hän voi sinut lunastaa. Hän lunastaa Israelin kaikista sen synneistä.

Ps. 42:6

Lapselle saattaa käydä tuskalliseksi jouluaaton, isoksi kasvamisen tai kesäloman odottaminen.

Moni on isoksi kasvettuaan päätynyt odottamaan eläkettä kuin kuuta nousevaa. Odotusta ikä kaikki.

Israelin kansa kuuli lupauksen Herran voidellusta, kansansa pelastajasta. Niinpä se odotti Rooman vallan kukistumista. Niin on myös moni lapsi kuullut lupauksen joulusta ilon juhlana, jolloin hartaimmat toiveet saattavat vihdoin täyttyä. Liekö kaikkinainen odottaminen vaivan väärti?

Ei ole tulijaa näkynyt, ei kuulunut.

Joskus parempien odottamisen aiheiden puuttuessa olen todennut odottavani Kristuksen toista tulemista. Siinä vasta onkin aika käynyt pitkäksi. Ei ole tulijaa näkynyt, ei kuulunut.

Mikä sitten olisi odottamisen arvoinen asia?

Paavalin valittaessa itseään kurittavaa piikkiä, on Jumalan kehotus tyytyä Hänen armoonsa. Aktiivinen odottaminen ei tee ajan vaivoja helpommiksi kantaa. Toisaalla Paavali toteaakin, että on suuri voitto olla jumalinen ja tyytyä onneensa.

Psalmin kirjoittaja vaikuttaa kärsimättömältä kuin varusmies poterossaan. Hän kuitenkin odotti joululahjaa, joka todella on odottamisen väärti: ihmiseksi tulevaa Jumalan poikaa. Hänellä lienee ollut sama turva, johon Paavali kehottaa tyytymään.

Myös koettelemuksissa kapinoivalla Jobilla oli uskonymmärrys tärkeimmästä lahjasta, kauan ennen ensimmäistä joulua: Minä tiedän, että lunastajani elää.

Kirjoittaja on Kallaveden seurakunnan vs. seurakuntapastori