Pääsiäisen kertomuksista voi löytää aina yhä enemmän rikkauksia
Kolme seurakuntalaista kertoo, mikä heitä puhuttelee pääsiäisen sanomassa.
Jouni Haverinen, Bulgaria, Siilinjärven seurakunnan nimikkolähetti
Jouni Haverinen asuu Bulgariassa perheensä kanssa ja työskentelee paikallisessa seurakunnassa. Pääsiäinen on yksi vuoden kiireisimmistä työviikoista.
”Valmistautuminen pääsiäiseen on myös samalla töihin valmistautumista. Voisi ajatella, että joka vuosi läpikäydyt samat kertomukset alkaisivat kyllästyttää, mutta oikeastaan tilanne on toisin päin. Syventymällä asiaan yhä enemmän, löytää siitä yhä enemmän rikkauksia.”
”Puhuttelevinta on se, miten Jeesus, Herra ja Kuningas, itse antoi itsensä meidän edestämme. Kuin sivullinen, joka uhrasi itsensä, kun vihainen koira hyökkäsi jostain kimppuusi. Se on huikea kuva siitä, millainen Jumala meillä on”, Haverinen pohtii.
Haverinen muistaa eräänä pääsiäisenä järjestetyn tapahtuman muslimilähiön keskustassa. Perinteen mukaisesti mukaan kutsuttiin myös naapuripaikkakuntien pastoreita.
Haverinen kertoo erään innokkaan pastorin huudahtaneen mikrofoniin: ”Mitä sinä olet tehnyt tänä pääsiäisenä Jumalalle?”
Pääsiäisviikolla kokoonnumme kirkolle joka ilta.
”Hän toki hienosti koitti kannustaa ihmisiä ajattelemaan, miten he voisivat palvella lähimmäisiä Jumalan kunniaksi. Kuitenkin pääsiäisenä nimenomaan julistamme sanomaa, mitä Jeesus on tehnyt meidän puolestamme. Ja se tapahtui ennen kuin itse kerkesimme tekemään mitään asian hyväksi”, Haverinen toteaa.
Onko sinulla pääsiäisperinteitä?
”Lasteni kanssa olemme paastonneet esimerkiksi herkuista. Pääsiäisviikolla kokoonnumme kirkolle joka ilta ja katsomme Jeesus-elokuvan. Kiirastorstaina on ehtoollinen ja pesemme seurakuntalaisten jalat”, kertoo Haverinen seurakuntansa perinteistä.
Pirkko Korhonen, Säyneinen, Järvi-Kuopion seurakunnan vapaaehtoinen. Pirkko ja Juhani Korhonen ovat eläneet suruaikaa. Heidän poikansa Aku menehtyi joulukuussa. Pitkäperjantain kärsimys ja sitä seuraava ylösnousemus ovat koskettaneet syvältä äidin sydäntä.
”Surun tummina hetkinä olen löytänyt pääsiäiskertomuksen lempeän Vapahtajan, joka kysyy: Mitä itket, Pirkko, ketä etsit? älä ole murheellinen, minä olen tässä. Minä olen voittanut kuoleman. Sinun rakkaasi elävät Jumalan luona ja sinäkin saat elää voittajan puolella.”
Korhonen kertoo, että juuri tässä maailmanajassa häntä on lohduttanut ymmärrys siitä, miten Jumala itse kärsii kärsivien kanssa.
”Hän tulee maan alimpiin paikkoihin antaen voimaa ja lohdutusta. Pääsiäisen ydinsanoma kuuluu myös heille, jotka eivät vaella juhlasaatossa.”
Pirkko Korhosta ilahduttaa aina uudestaan kevään luonnon ylösnousemus. Hän kylvää samettikukkia ja istuttaa pelargonian pistokkaita.
”Haapojen kylkiin leimahtavat keltaiset jäkäläympyrät, ensimmäiset yltiöpäiset krookukset työntävät kinoksia tieltään ja joutsenet palaavat”, Pirkko runoilee.
”Kasvun ihme on aina valtava”, hän sanoo.
Marjut Niemelä, Maaninka, Kallaveden seurakuntaneuvoston jäsen. Marjut Niemelä muistelee parikymppisenä kokemaansa pitkäperjantain unta.
”Unessani näin Jeesuksen ristillä ja Jeesuksesta vuotavan veren. Muistan heränneeni aina välillä, mutta uni jatkui koko yön samanlaisena. Aamulla äitini kanssa keskustellessani ymmärsin, että olin saanut kokea jotain Jeesuksen kärsimyksestä. Tuo muisto palaa pääsiäisen aikoihin mieleeni luoden syvyyttä perinteiseen pääsiäisen viettooni.”
”Kärsimyksessäkin meillä on toivoa, vaikka sitä on usein vaikea nähdä. Jeesuksen ristinkuolema on valtava kärsimys, joka kuitenkin johtaa sanoinkuvaamattoman valtavaan iloon”, Niemelä miettii.
Maaningalla työskentelevä luokanopettaja on kotoisin Etelä-Pohjanmaalta, jossa perinteisesti pääsiäisen viettoon on liittynyt tietynlainen hyvän ja pahan taistelu.
”Vaikka pääsiäisnoitien juuret ovat pakanallisessa ajattelussa, ne voivat silti olla ohjaamassa meitä kristilliseen ajatteluun. Lapsena, kun pukeuduimme trulleiksi, meitä kasvatettiin aina ymmärtämään tämän leikin sisällä oleva totuus. Sen mukaan lankalauantaina sytytettävän kokon voi ajatella kuvaavan maailman valoksi tulleen Jeesuksen voittoa pahan vallasta.”
Nykyisin Niemelän perinteisiin kuuluu kiirastorstain kirkko. Messun päätteeksi kirkkosalin tekstiilien väri muutetaan mustaksi ja lauletaan ilman säestystä.
”Tämä on tunteita pintaan nostava hetki. Kuorolauluharrastukseni kautta olen saanut olla valmistautumassa ja toteuttamassa myös pääsiäisyön ja -aamun messuja.”