Pastori Kari Kuula: Jokainen kokee Jumalan omalla tavallaan – yhtä oikeaa tapaa ei ole

Minulle kokemus on todellinen. Taivaan voimat ja itse Pyhä Henki hengittää minussa. Sitä on kuitenkin vaikea selittää toiselle. Skeptikolle en yritäkään. Usko Jumalaan on yksityinen asia.

Myös silloin, kun kokoonnutaan yhteiseen pääsiäiskirkkoon. Ylösnoussut Jeesus kohtaa jokaisen ihmisen omalla tavallaan. Siksi häntä kutsutaan henkilökohtaiseksi vapahtajaksi. Jokainen saa sanoa hänelle kuten epäilevä Tuomas: ”Minun Herrani ja Vapahtajani.”

Toisin sanoen, kukaan älköön jäljitelkö toisen hengellisyyttä. Kukaan älköön kadehtiko toisen uskoa. Kukaan älköön matkiko toisen kokemuksia. Saat uskoa Jumalaasi niin kuin sinä osaat. Hän on sinun Herrasi ja sinun Vapahtajasi.

Kukaan älköön kadehtiko toisen uskoa.

Tämä perustuu niin sanottuun mukautumisen sääntöön. Jumala mukautuu kunkin ihmisen kykyyn ottaa hänet vastaan. Siksi hänet koetaan niin eri tavoilla. Yhden usko on vahvaa luottamusta, toisella ohutta aavistusta taivaan läsnäolosta. Kukin turvautuu samaan Jumalaan niin kuin hänelle on ominaista.

Jumalan voi kohdata tietämättäänkin

Etsijä ei aina edes tajua olevansa tekemisissä Jumalan kanssa. Tästä kertoo evankelista Luukkaan tallentama kertomus Emmauksen tien kulkijoista.

Jeesuksen kuoleman jälkeen kaksi hänen hämmentynyttä oppilastaan käveli pitkän matkan Emmaus-nimiseen kylään. Matkalla he keskustelivat kaikesta Jeesukseen liittyvästä ja etenkin hänen yllättävästä kuolemasta.

Näin he edustavat kaikkia jumalakysymystä pohtivia etsijöitä. Yllättäen heidän seuraansa liittyi kolmas henkilö, jota he eivät tunnistaneet. Sitten tuo kolmas selitti heille pyhien kirjoitusten pohjalta, mistä Jeesuksen persoonassa ja kohtalossa on kyse.

Kertomuksen lopussa selviää, että selittäjä oli itse ylösnoussut Jeesus. Emmauksen tien kulkijat eivät sitä tajunneet, vaikka jokin heidän sydämessään hehkui innosta häntä kuunnellessaan.

Kristus kuuntelee etsijän sisäistä kelloa.

Tässä on kuva siitä, miten Jumalan Poika kulkee etsijöiden rinnalla. Kun etsijä pohdiskelee itsekseen, keskustelee kristittyjen kanssa tai vaikka lukee tätä lehteä, Kristus itse puhuu hänelle. Tosin usein hiljaa kuiskaillen, lempeästi suostutellen ihmistä ystäväkseen.

Eikä Kristuksella ole kiire. Hän kuuntelee etsijän sisäistä kelloa. Uskonkysymykset saavat avautua vähitellen, askel kerrallaan sitä mukaa kun ihminen on valmis ottamaan ne vastaan.

Niinpä Kristusta voi myös väistellä. Uskoa voi tarkkailla kauempaa ottamatta sitä vastaan omakohtaisesti. Vaikka ihminen ei itse astuisi syvempään uskon iloon, Kristus kulkee silti hänen seurassaan. Olennaista kun ei ole se, että ihminen löytää Jumalan, vaan että Jumala löytää ihmisen.

Joitakin kohtaamisia on mahdotonta vastustaa

Joskus, ehkä harvemmin, taivaan valo ympäröi ihmisen niin kirkkaasti, että sitä on mahdotonta torjua. Apostoli Paavalille kävi näin. Hän ei alkuun millään ottanut todesta sanomaa Jeesuksesta. Jos Jeesus olisi ollut Jumalan lähettämä pelastaja, ei hän olisi kuollut niin kurjasti ristillä.

Mutta sitten Kristus itse ilmestyi hänelle. Sekin muuten tapahtui tiellä, matkalla Damaskoksen kaupunkiin. Taivaasta leimahti sokaisevan kirkas valo ja Kristus itse puhui Paavalille: ”Minä olen Jeesus.”

Tätä kohtaamista ei voinut mitenkään vastustaa. Paavalin oli pakko suostua Kristuksen kutsuun. Myöhemmin hän tajusi, että häntä oli valmisteltu siihen jo äitinsä kohdusta saakka. Pitkä johdatus kulminoitui koko elämän muuttavaan tilanteeseen Damaskoksen tiellä.

Yllättävä hengellinen kokemus vakuuttaa sisimmän.

Näinkin voi etsijälle tapahtua joskus. Ehkä hän ei näe kirkasta valoa, mutta jotakin vastaansanomatonta kuitenkin. Ajatukset loksahtavat paikoilleen. Sattumanvaraiset tapahtumat näyttävät äkkiä suunnitelmalta – minua on johdatettu tähän hetkeen. Yllättävä hengellinen kokemus vakuuttaa sisimmän.

Voi muutos tapahtua hitaamminkin. Ensin usko ei kosketa ollenkaan ja muutaman vuoden kuluttua siitä on tullut tärkeä osa omaa elämää. On astuttu uudelle maaperälle, jossa kaikki näyttää toiselta kuin ennen.

Arkijärki vierastaa näkymätöntä

Kenties puhuttelevin kohtaamiskertomus löytyy Matteuksen evankeliumin lopusta. Siellä ylösnoussut ilmestyy oppilailleen ja antaa heille lähetyskäskyn. Mutta silti ”muutamat epäilivät”. He näkivät omin silmin ylösnousseen, mutta eivät tienneet mitä ajatella. Jokin pani yhä vastaan.

Silti nämä epäilijätkin luettiin Jeesuksen seuraajien joukkoon. He eivät poistuneet paikalta, vaan lähetyskäsky annettiin heillekin.

Tällä yksityiskohdalla Matteus kuvaa aika monen kristityt sisäistä kokemusta. En ole ollenkaan varma uskonkysymyksistä. Tunnistan myös sisäiset vastalauseet.

Nekin kuuluvat uskoon, sillä arkijärki vierastaa näkymättömiin asioihin tarttumista. En silti lähde pois, vaan pysyn mukana. Vaikka väkisin. Tähän joukkoon kuulun. Lähetystyössäkin olen mukana – kuulumalla kirkkoon.