Raamatussa ja kristinuskossa on huumoria
Lauri Thurénin mukaan Raamattua kannattaa lukea myös pilke silmäkulmassa.
Kun Raamatusta ja kristinuskosta löytää huumorin, ihminen voi päästä lähemmäs Raamatun ydinsanomaa.
Jotkut pitävät kristinuskoa synkkänä ja ikävänä uskontona. Eksegetiikan professori, pastori Lauri Thurénin mukaan tämä ajatus ei saa tukea ainakaan Uudesta testamentista, Vanhasta testamentista eikä ensimmäisten vuosisatojen kristillisyydestä.
”Kristinuskon taustalla on juutalaisuus, joka on hauska uskonto. Juutalaisilla ei ole vaikeuksia yhdistää huumoria ja pyhyyttä. Huumorittomuutta ja jonkinlaista synkkyyden korostamista on tullut kristinuskoon ja kirkkoon kreikkalaisten laimennettujen filosofioitten myötä. Niissä on ajateltu, ettei elämästä saa nauttia, koska maailma on paha.”
”Kristinusko ja juutalaisuus taas korostavat maailman olevan hyvä, koska Jumala on aikanaan luonut maailman hyväksi. Siksi maailmassa saa iloita ja nauttia, meillä saa olla huumoria. Kristittyjen olisikin hyvä palata juurilleen ja löytää tämä ajatus uudestaan”, Joensuun yliopiston teologian osastolla työskentelevä Thurén sanoo.
Jotkut mieltävät erityisesti luterilaisuuden edustavan synkkää ja ilotonta kristillisyyttä. Usein tähän liitetään myös ankara luterilainen työetiikka.
”Synkkyys ja ankara työetiikka eivät kuitenkaan liity luterilaisuuteen. Sen sijaan ne liittyvät toiseen protestantismin muotoon, kalvinilaisuuteen.”
Aitoa ja alkuperäistä luterilaisuutta voi etsiä Martti Lutherin avulla.
”Lutherilta on säilynyt paljon tekstejä. Hän oli täynnä huumoria ja oli kaikin tavoin hyvin hersyvä persoonallisuus. Erityisesti Lutherin pöytäpuheet olivat täynnä sopivia ja varsinkin sopimattomia vitsejä. Lutherille on kuitenkin käynyt niin kuin monelle muullekin. Oppilaat ja heidän oppilaansa ovat kääntäneet päälaelleen sen, mitä suuri mestari on joskus sanonut.”
Thurénin mielestä Raamattua on pyrittävä lukemaan samalla tavalla kuin varhaiset kristityt tekivät.
”Raamattua pitäisi lukea vähän pilke silmäkulmassa. Sieltä kannattaa uskaltaa löytää kaikkea hauskaa. Varhaiset kristityt eivät ajatelleet, että uhkana olisi pyhien arvojen rienaaminen tai loukkaaminen.”
Huumori on kulttuurisidonnaista
Thurén toteaa, että Raamatun sisältämä huumori kuitenkin katoaa helposti tieteellisen tutkimuksen ulottumattomiin. Varmuudella voi kuitenkin sanoa sekä Vanhan testamentin että Uuden testamentin olevan täynnä monentyyppistä huumoria. Thurén muistuttaa huumorin olevan osittain kulttuurisidonnaista. Lisäksi käännökset kadottavat siitä usein ison osan.
”Varsinkin Vanhan testamentin huumori on monesti pitkälti kieleen perustuvaa. Raamatunkääntäjät tajuavat kohdan sisältävän vitsin, mutta sanaleikkejä on vaikea kääntää suomeksi. Joskus alaviitteessä on kerrottu kohdan hepreankielisen sanan muistuttavan jotain toista sanaa, mutta se jää lähinnä kömpelöksi yritykseksi selittää vitsi.”
”Tilanne on sama, jos englantia osaamaton henkilö katsoo televisiosta amerikkalaista komediaa. Alkuperäiskielessä olevaa vitsiä ei välttämättä tavoiteta käännöksessä, eikä katsoja tiedä miksi yleisö nauraa taustalla.”
Joskus raamatunkääntäjät ovat yrittäneet laittaa raamatunkohtaan vastaavanlaisen suomalaisen sanaleikin.
”Jotkut lukijat ovat kuitenkin saattaneet suuttua tästä ja sanoa, että nyt Raamatun sanomaa on menty muuttamaan.”
Raamatussa oleva, tapahtumiin perustuva huumori on jo helpommin tunnistettavissa. Thurén nostaa esiin Joonan kirjan huumorin.
”Joonan kirja on oikeastaan kokonaisuudessaan kummallisen huumorin sävyttämää. Hurskas profeetta kieltäytyy tehtävästä, päätyy veisaamaan virsiä kalan vatsaan ja menee saarnaamaan vihollismaan pääkaupungille parannusta. Joona onnistuu tehtävässään, mutta suuttuu Jumalalle. Lisäksi Joonan kirjassa eläinten käsketään tehdä parannus säkissä ja tuhkassa, mikä kuulostaa aika mielenkiintoiselta.”
”Meillä Itä-Suomen yliopistossa tehtiin taannoin gradutyö Joonan kirjan groteskista huumorista. Varsinaisestihan groteskin huumorin käsite keksittiin vasta renessanssin aikaan.”
Evankeliumin musta huumori
Uuden testamentin kirjoista Thurén nostaa esiin Johanneksen evankeliumin.
”Se on täynnä mustaa huumoria ja sisältää toisaalta syvällisempää teologiaa kuin muut evankeliumit. Jeesus pitää Johanneksen evankeliumissa pitkiä ja vakavahenkisiä teologisia puheita, mutta niiden lomassa voi olla vitsejä.”
”Johanneksen evankeliumissa esimerkiksi kerrotaan miten opetuslapset kiistelivät siitä, kuka saa korkeimman viran taivasten valtakunnassa. Jeesus toteaa, että kaikki opetuslapset saavat ylennyksen, kun Ihmisen Poika ylennetään. Tällä Jeesus tarkoitti, että hänet tullaan nostamaan ristille.”
Thurénin mukaan monilla on fariseuksista hieman vääränlainen käsitys.
”Moni on ajatellut, että vain Jeesuksella oli huumoria ja fariseukset olivat tosikkoja. Tämä stereotypia ei pidä paikkaansa. Meille kristityille laki edustaa usein jotain synkkää ja ankaraa. Fariseuksille ja juutalaisille ylipäätään Mooseksen laki oli nimenomaan ilon lähde ja innostava asia.”
Thurénin mukaan ironiaa ja sarkasmia voidaan nähdä myös siellä, missä niitä ei oikeasti välttämättä ole.
”Jos raamatuntutkijat eivät ymmärrä jotain Jeesuksen opetuksen sanomaa, he voivat väittää sen olevan ironiaa ja sarkasmia. Näin ihmisen ei tarvitse kohdata sitä ajatusta, että Jeesus olikin siinä kohtaa ihan tosissaan.”
Paavalia ei pidetä yleensä humoristina. Thurénin mukaan myös häneltä löytyi huumoria.
”Se tulee esiin esimerkiksi Ensimmäisessä korinttilaiskirjeessä, jossa Paavali puhuu seurakunnasta Kristuksen ruumiina. Hän pohtii mitä silmä sanoisi jaloille, mitä pää sanoisi kädelle ja niin edelleen. Paavalilla on ollut selvästi hauskaa, kun hän on kehitellyt kuvitteellista eri ruumiinosien käymää dialogia.”
Ideologian pahin vastustaja
Kun Raamatusta ja kristinuskosta löytää huumorin, ihminen voi päästä samalla lähemmäs Raamatun ydinsanomaa.
”Silloin kristinusko ei pysy enää etäisenä ideologiana, vaan koskettaa ihmistä syvemmin. Kun jollekin asialle nauraa, se ei jää aivoihin.”
”Joskus on sanottu, että huumori on ideologian pahin vastustaja. Erilaiset ismit, esimerkiksi kommunismi tai fasismi ovat luonteeltaan ryppyotsaisia. Huumori sen sijaan palauttaa ihmiset maan pinnalle. Samalla tavalla on terveen kristillisyyden merkki, jos siihen mahtuu huumoria.”
Thurénin mielestä pappien ja muiden kirkollisten puhujien kannattaa viljellä puheissaan riittävästi huumoria.
Thurénin mukaan Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa on varsin paljon hauskoja pappeja ja muita puhujia.
”He tapaavat olla samalla uskon kanssa hyvin tosissaan, eivätkä lyö kristinuskoa läskiksi tai laimenna sitä. He ovat päinvastoin uskosta hyvinkin innoissaan ja saattavat sen takia heittää väliin reipasta huumoria.”