Risti – kuoleman ja elämän merkki

Ristikuvio on ikivanha, ihmiskunnan yhteistä perintöä oleva symboli, jonka merkitys on vaihdellut eri kulttuureissa ja eri uskonnoissa.

Ihmisen historiansa aikana tekemiä, erilaisia ristejä on laskettu olevan kaikkiaan yli 400. Risti on ollut mm. auringon, kaikkeuden ja jumaluuden vertauskuva. Risti on siis ollut olemassa jo kauan ennen kristinuskon syntyä. Nyt risti on kaikkien kristittyjen yhteinen tunnus.

Kärsimyksen ja kuoleman symboli rististä tuli, kun kuolemaan tuomittuja alettiin teloittaa sitomalla tai naulitsemalla heidät ristille. Tiedetään, että tätä äärimmäisen julmaa rangaistusta käytti jo mm. Aleksanteri Suuri 300 vuotta ennen Kristusta. Jeesuksen ajan Palestiinassa valtaa pitäneet roomalaiset ristiinnaulitsivat juutalaisia kapinnallisia ja suuria rikollisia.

Historian kuuluisin ristiinnaulittu on Jeesus Nasaretilainen. Kaikki evankeliumit kertovat yhdenmukaisesti, että Jeesus kuoli ristillä. Evankelista Markuksen mukaan Jeesus lyötiin ristille kolmannella hetkellä, yhdeksältä aamulla. Auringon ollessa korkeimmalla, kahdeltatoista, tuli yhtäkkiä pimeys, joka kesti kolme tuntia, Jeesuksen kuolinhetkeen saakka. Saatuaan hapanviiniä hän sanoi: ”Se on täytetty” ja lausui sitä ennen Jumalaan turvautuvan juutalaisen iltarukouksen: ”Sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Sitten hän huusi suurella äänellä ja antoi henkensä.

Ristiinnaulitseminen

Yksinkertaisimmillaan risti oli maahan lyöty häpeä – ja kidutuspaalu. Siitä kehittyi T:n muotoinen risti, jossa pystypuu päättyi poikkipuuhun. Tätä ns. egyptiläistä ristiä monet tutkijat pitävät kristikunnan vanhimpana ristin mallina ja arvelevat Jeesuksen ristin olleen sen muotoinen. Tämä, myös Antoniuksen ristiksi kutsuttu T-risti, ja nykyään länsimaissa yleisin latinalainen risti olivat ilmeisesti teloituspaikkojen tavallisimpia ristejä.

Ristiinnaulitseminen oli raaka, alkeellinen ja hirvittävä tapa kuolla. Tavoite ei ollut ainoastaan tappaa rikollinen, vaan häpäistä myös hänen ruumiinsa jättämällä se hajoamaan ristille. Mooseksen lain mukaan juutalaiset kuitenkin hautasivat ruumiit, ettei maa saastuisi. Kristinuskon laillistanut keisari Konstantinus Suuri kielsi ristiinnaulitsemisen hallituskautensa lopulla 300-luvulla.

Krusifiksi – risti, jolla Jeesuksen ruumis riippuu

Kristityt alkoivat kuvata Jeesusta ristiinnaulittuna vasta 400-luvulla.Ensimmäisellä vuosisadalla tyhjä risti oli sekä uskontunnustus että viittaus ylösnousseeseen Herraan. Toinen varhainen kristittyjen tunnus on kala eli iktys.Vainojen aikana kristityt 200-luvun alkupuolella ilmaisivat uskoaan katakombien seiniin tehdyillä piirroksilla, joissa myös risti esiintyy. Jeesus kuitenkin kuvataan näissä piirroksissa Paimenena, lapsena Marian sylissä, opettajana ja parantajana sekä ehtoollisleipänä, mutta ei koskaan ristiinnaulittuna. Vaikka Golgatan tapahtumista oli samanaikaisesti tullut kristittyjen ehtoollisen vieton ydin.

Kun vainot 300-luvun alussa loppuivat, kristittyjen vainajien sarkofageihin kuvattiin joskus kärsimyshistorian tapahtumia, mutta Jeesuksen ristiinnaulitseminen puuttuu niistä kokonaan. Sen sijaan esimerkiksi miekalla mestatun Paavalin ja ristiinnaulitun Pietarin marttyyrikuolemasta niissä voi olla kuvia. Perimätiedon mukaan Pietari ristiinnaulittiin pää alaspäin, koska hän ei mielestään ollut tarpeeksi arvokas kuolemaan Herransa tavalla. Tästä syystä ristiä, jonka poikkipuu on alhaalla, kutsutaan Pietarinristiksi. Apostolien historiaan liittyy myös vinoristi X, sillä perimätiedon mukaan apostoli Andreas kärsi marttyyrikuoleman vinoristiin naulittuna.

Krusifiksin kärsivä ja voittava Kristus

Nykyisin kirkkoihin ja kristittyihin koteihin kuuluvat krusifiksit yleistyivät vasta toisen vuosituhannen alussa niin sanotun kärsimysmystiikan vaikutuksesta. Krusifikseja on kahta päätyyppiä: voittava Kristus ja kärsivä Kristus. Triumfiristi esittää Jeesusta ristillä majesteettisessa asennossa, elävänä ja pää pystyssä. Ikään kuin hän sanoisi: ”Se on täytetty.” Kärsimyskrusifiksissa Kristuksen orjatappurakruunua kantava pää on painunut alas, vartalo riippuu ja keihäänpiston seurauksen kyljestä vuotaa verta. On kuin Jeesus huutaisi: ”Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut.” Keskiajan lopulla kärsimyskrusifiksi tuli vallitsevaksi, vaikka triumfiristi paremmin kuvaa itse ristintapahtuman merkitystä.

Toivon ja voiton merkki

Ristin merkitystä ja tyhjää ristiä ei kristinuskossa voi erottaa toisistaan. Samoin kuin Jeesuksen ristinkuolemaa ja ylösnousemusta ei voi erottaa toisistaan. Rististä tuli voiton, toivon ja elämän merkki vain sen ansiosta, että Jeesuksen ristinkuoleman käsittämätön kärsimys sai ratkaisunsa ylösnousemuksen kautta. Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta tuli Jumalan anteeksiantavan ja itsensä uhraavan rakkauden merkki. Pyhityksen, siunaamisen ja sovinnon merkki. Tyhjä risti on pelastuksen ja ylösnousemuksen merkki. Multien päällä se on todistus uskosta ja toivosta kuolleiden ylösnousemukseen. Siitä syystä hautausmaamme ja kuolinilmoituksemme ovat täynnä ristejä.