Saarnan valmistelu on perusteellinen prosessi
Taitava saarnanpitäjä osaa kuunnella sekä Jumalaa että erilaisia ihmisiä.
Vanhan länsipohjalaisen sananlaskun mukaan tarvitaan sepäntaitoja, kun vanhasta saarnasta tehdään uusi. Takominen saarnanteon verbinä ei ole kuitenkaan kovin osuva. Kyseessä on tarkoitus korostaa hyvän saarnanteon taitavuutta, etenkin kun puhutaan samoista aiheista.
Viesti on pystyttävä tuomaan esille selkeästi
Piispa-emeritus Eero Huovisen mukaan saarnanpitäjän tulee osata kuunnella sekä Jumalaa että erilaisia ihmisiä ja elämää. Silloin hän osaa itse sanoa ja tuoda saarnassaan jotain uutta ja odottamatonta.
Huovisen mukaan saarnan aiheessa asiat vievät, jolloin sanat seuraavat. Saarnoja tehdessä voi valitettavasti käydä niin päin, että sanoman, sen keskeisten sanojen ympärille, rakennetaan itse saarna – eikä toisinpäin. Yksi saarnaamisen perustaidoista on osata tuoda viesti esille selkeästi ja ilmaista sanottavansa yksinkertaistaen. Tämä houkuttelee luonnollisesti entisestään turvautumaan ilmaisuihin, joiden toistamiseen on helppo sortua saarnasta toiseen.
Saarnaamisessa tärkeää on tämän tietyn sanoman esille tuominen tiettyjen narratiivien ja vertauksien kautta. Näistä erilaisista poluista huolimatta sanoman toistaminen on yleensä välttämätöntä. Saarnan kuulija voi kyllästyä, jos ei saa aiheesta irti uusia ajatuksia.
Voisiko samoista teksteistä löytyä joka kerta jotain uutta?
Lutherin mukaan saarnanvalmistelussa on kolme vaihetta: rukoilu, mietiskely ja oman uskon kanssa käytävä kamppailu. Tämän henkilökohtaisen ja uskon koetinkivenä toimivan prosessin lopputuloksena syntyvä saarna löytää Jumalan sanan ja saa ihmiset rakastamaan sitä. Voisiko samoista teksteistä siis löytyä joka kerta jotain uutta tämän prosessoinnin pohjalta?
Saarna tehdään aina kyseisen kirkkovuoden viikon Raamatun lukukappaleista, joilla on omat teemansa. Kolmen teeman vuosikierron aikana pappi ei törmää ihan joka päivä samoihin aiheisiin, varsinkin kun oma saarnavuoro ei osu kohdalle aina samana pyhänä. Suurempien pyhien samoina toistuvat aiheet ja muuten tutut Raamatun tarinat tulevat moneen kertaan käytyä läpi pitkän uran aikana.
Mukaan henkilökohtaista näkökulmaa
Pitkän pappisuran tehnyt Kuopion Tuomiokirkkoseurakunnan vs. rovastikuntapastori Kaisa Salo avaa saarnan valmistelunsa eri vaiheita.
”Käyn hyvin perusteellisesti läpi pyhäpäivän lukukappaleet, evankeliumin ja kommentaarit. Vanha Agricolan kirkkoraamattu ja alkukieliset tekstit kuuluvat valmisteluun, jossa evankeliumilla on avainasema. Tarkoituksena on luoda tarkka kokonaiskuva päivän sanomasta, ja miettiä Jumalan sanoja ensin henkilökohtaisesta näkökulmasta. Henkilökohtainen ote syntyy myös rukoilun ja pohdinnan kautta, kuten Luther opettaa.”
Tarkoituksena on luoda tarkka kokonaiskuva päivän sanomasta.
Pohdinnan jälkeen Salo tutkii omia ja muiden vanhoja saarnoja, syntyykö niiden ja omien ajatusten välille vuoropuhelua. Tästä muotoutuu Jumalan avustuksella seurakuntalaisille sanoma, jonka Jumala tahtoo välittää paimenensa kautta.
Voimme siis unohtaa sen, että saarnan pitäminen olisi alati muuttuvaa ja uudistusta tarvitsevaa kielipeliä. Perusteellisen pohdiskelun ja johdatuksen kautta sanoma on joka kerta uusi.