Tuoksuva kutsu

Niin hän sanoi hänelle: ”Eräs mies laittoi suuret illalliset ja kutsui monta. Ja illallisajan tullessa hän lähetti palvelijansa sanomaan kutsutuille: ’Tulkaa, sillä kaikki on jo valmiina.’ Mutta he rupesivat kaikki järjestään estelemään. 

Luuk. 14:16-18

Sain hiljattain kutsun, joka tuoksui. Kutsun sisältä löytyi tervattu narunsäie, jonka tuoksu toi jo avatessa mieleen monia muistoja veden ääreltä. 

Vehmersalmen kirkosta tulee vesitiekirkko ja sitä juhlitaan kesäkuun viimeisenä pyhänä, jolloin kirkon kuoriosan kattoon nostetaan kirkkoveneen pienoismalli. Se on talkoilla ja rakkaudella rakennettu, tervalta tuoksuva veiston taidonnäyte. 

Tuoksuva kutsu oli tehokas. Se synnytti välittömästi ajatuksen, että tuohon juhlaan haluaisin päästä. Toivotan onnea vehmersalmelaisille ja Järvi-Kuopion seurakunnalle Suomen ensimmäisestä vesitiekirkosta ja Jumalan siunausta jokaiselle vesitiekirkkoon poikkeavalle veneilijälle tai teitä pitkin liikkuvalle. Juhlaan en pääse, mutta aion poiketa lomallani kirkossa minäkin.

Uskon kielessä puhutaan Kristuksen tuoksusta kristityn ja seurakunnan tuntomerkkinä. Apostoli Paavalikin viittaa kirjeissään Kristuksen suloiseen tuoksuun, jota kristitty kantaa mukanaan ja levittää ympärilleen. Kristuksen tuoksu kutsuu Jumalan valtakunnan osallisuuteen.

Kristuksen tuoksu ei aiheuta hengenahdistusta vaan vapautta. Se on Kristuksen lahjoittamaa rakkautta ja armoa, rauhaa ja iloa, oikeudenmukaisuutta ja toisista välittämistä. Kristuksen tuoksu ympäröi elämäntapaa, jossa toinen ihminen nähdään arvokkaana ja jossa toisten tarpeet asetetaan oman edun edelle.  

Kirjoittaja on Puijon seurakunnan kirkkoherra ja lääninrovasti