Leivän haju

Marian ilmestyspäivä

Ei ole taivaassa, ei maassa
ketään hänen vertaistaan!
Hän nostaa köyhän tomusta, 
hän korottaa kurjan loasta
ja asettaa hänet ylhäisten joukkoon, 
kansansa ylimysten vierelle.

 Ps. 113:5-8

Perjantain haju oli likaisten työvaatteiden haju eteisessä, lauantaina taas oli päivällä leivän hajun vuoro ja  sunnuntaina aamulla riisipuuron. 

Lauantaina leivotut leivät pitivät koko viikon työssä ja koulussa nälän loitolla ja antoivat voiman uurastaa työvaatteet likaisiksi. Sunnuntaina oli sitten vähän parempi päivä, kun oli sitä riisipuuroa ja pyhävaatteet päällä. Monelle suomalaiselle ruisleivän haju saa yhä veden kielelle. Siitä tietää, että hyvää on tulossa ja kohta taas jaksaa.

Leipään se vertasi Vapahtajammekin itseään. Elämän leipään, joka antaa voiman kulkea tätä elämän tietä. 

Paavali puhuu Kristuksen tuoksusta, joka meidän kristittyjen tulisi olla kaikenlaisten ihmisten joukossa. Eli meistä pitäisi tuoksua Kristus ja se, mitä hän meille merkitsee. Olisiko sillä sama vaikutus kuin lauantaisella leivän hajulla? Että muidenkin tekisi mieli lähteä hakemaan sitä leipäkakkua, jotta saisi voimaa ja rohkeutta liata taas ne haalarinsa viikon varrella. 

Sillä niin siinä kuitenkin käy. Vaikka kuinka koettaisi elämässään puhtaana pysyä, viikon varrella rötvääntyy. Ja toisaalta se on hyvä. Se, joka kuvittelee pysyvänsä tiellä puhtaana ja selviävänsä omilla eväillään, ei pitkälle pötki. Yhä uudestaan on vaan lähdettävä hakemaan elämän leipää, voimistuttava ja puhdistuttava uutta viikkoa varten.

Ja vasta sitten koittaa se pyhä ja riisipuuro ja parempi päivä.

Kirjoittaja on Nilsiän aluepappi Järvi-Kuopion seurakunnasta.