Helminauha

Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta. Autuaita murheelliset: he saavat lohdutuksen. Autuaita kärsivälliset: he perivät maan. Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano: heidät ravitaan. Autuaita ne, jotka toisia armahtavat: heidät armahdetaan. Autuaita puhdassydämiset: he saavat nähdä Jumalan. Autuaita rauhantekijät: he saavat Jumalan lapsen nimen. Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan: heidän on taivasten valtakunta.

Matt. 5:3-10

Muisto läheisestä on kuin keko elämän hetkiä. Se koostuu erilaisista muistikuvista ja vaikutelmista. Vaikka elämä olisi pitkä, usein nuo muistiin jääneet asiat ovat lyhyitä katkelmia tai hetken helmiä. 

Muistan hetken, miltä tuntui olla hänen seurassaan. Saatan muistaa herakan naurun tai hauskan tavan. Katse, keskustelu tai kuva menneestä painuu mieleen. Ohikiitävästä hetkestä voi tulla tärkeä, helmeksi tiivistyvä muisto.

Joku helmistä voi nostaa mieleen suuttumuksen. Voisiko tummentuneet helmet jättää pois matkasta? Omaa oloakin helpottaisi, jos oppisin antamaan anteeksi myös tuon suuren rajan taakse.

Se, mikä aiemmin kuolleista läheisistä elää mukanamme, säilyy mukana tuleviin päiviin. Meillä on näissä palasissa sekä kipua että rikkautta. Kannamme niitä itsessämme ja saatamme kertoa ainakin osan niistä eteenpäin. Läheisen muisto voi olla meille kuin helminauha, jota kannamme mukana.

Haluaisin lähettää hänelle terveisiä ja toivottaa suurinta mahdollista hyvää. Sytytän muistokynttilän ja luen rukouksen: Armon ja laupeuden Jumala. Anna tästä elämästä lähteneelle sisarellemme/veljellemme ikuinen lepo. Valaise kirkkaudellasi hänen viimeinen matkansa ja suo meidän viettää tänään hänen muistoaan tulevan elämän toivossa. Sinun pyhät enkelisi kantakoot hänet autuaitten joukkoon. Saakoon hän rauhan luonasi paratiisissa. Anna Poikasi kärsimysten ja esirukousten olla hänen turvanaan. Kuule meitä Jeesuksen Kristuksen, rakkaan Poikasi tähden. Aamen.