Suomalaisten arjen uskonnollisuudessa näkyvät hiljaisuus, luonto ja auttaminen
Uskonnollisuudessa ja suhteessa kirkkoon on Suomessa meneillään sukupolvien välinen murros.
Ihmiset myös pohtivat aikaisempaa enemmän suhdettaan omaan sekä toisiin uskontoihin. Tämä ilmenee Kirkon tutkimuskeskuksen tuoreesta nelivuotiskertomuksesta.
Maallistuminen, uskontojen moninaistuminen ja uudelleenjäsentyminen ovat muuttaneet suomalaisten uskonnollisuutta 2000-luvulla. Muutokset näkyvät varsinkin nuorempien sukupolvien keskuudessa. Erityisesti nuorten miesten joukossa esiintyy niin uushenkisyyden kuin perinteisten kristillisten opetusten vahvaa kannatusta.
Sunnuntaina levätään, kyläillään ja harrastetaan
Valtaosalle suomalaisista sunnuntaipäiviin kuuluu lepo. Pyhäpäivää vietetään myös kyläilyn, ruuanlaiton, harrastusten ja kaupassakäynnin merkeissä. Runsas neljännes suomalaisista käy sunnuntaisin kirkossa. Lähes yhtä moni seuraa jumalanpalveluksia radiosta, televisiosta tai netistä. Vuoden suosituin kirkossakäyntipäivä on edelleen jouluaatto. Muita suosittuja kirkkopyhiä ovat kiirastorstai, ensimmäinen adventtisunnuntai, joulupäivä sekä pyhäinpäivä.
Hengellisyys voi toteutua konkreettisessa tekemisessä
Arjen uskonnollisuutta koskevat tutkimushavainnot osoittavat kokemuksellisuuden merkityksen. Hengellisyys voi toteutua konkreettisessakin tekemisessä, kuten ihmisten auttamisessa ja vapaaehtoistyössä. Hengelliset kysymykset liitetään tutkimuksen mukaan myös yhteiskunnalliseen eriarvoisuuteen ja ilmastonmuutokseen.
Omassa henkilökohtaisessa uskonnollisuudessa näkyvät hiljaisuus ja luonto. Luonto auttaa pääsemään lähempään yhteyteen Jumalan tai jonkin korkeamman kanssa. Rukoileminen on selvästi yleisin yksityisen uskonnonharjoituksen tapa verrattuna esimerkiksi hengellisen musiikin kuunteluun, uskontoon liittyvän kirjallisuuden tai Raamatun lukemiseen. Osalla yksityiseen rukouselämään liittyy myös kristillinen tai muu meditaatio, jooga, hiljaisuuden retriitit tai pyhiinvaellukset.
Suomalaisten hengellisen elämän tarpeiden moninaistuminen näkyy kirkon toiminnassa. Muun muassa metsäkirkkoja ja hiljaisuuden harjoittamiseen liittyviä tilaisuuksia järjestetään entistä laajemmin. Osa kirkoista pitää oviaan avoinna myös arkisin hiljentymistä varten. Lisäksi pandemia-aikana yleistyneet verkkojumalanpalvelukset ja -hartaudet koetaan tärkeiksi hengellisen elämän hoitamisen välineiksi.