Taivaallisen Isän online-kanava on aina auki
Yhteys häneen ei riipu ajasta eikä paikasta.
Herra Sebaot, minun kuninkaani ja Jumalani! Sinun alttarisi luota on varpunenkin löytänyt kodin, pääskynen pesäpaikan, jossa se kasvattaa poikasensa. Miten onnellisia ovatkaan ne, jotka saavat asua sinun huoneessasi! He ylistävät sinua alati.
Ps.84:4-5
Kirkossa, Herran huoneessa ja erityisessä tilassa, on monesti helpompaa pysähtyä ja hiljentyä kuin arjen vilskeessä. Pyykkipinot, vastaamattomat sähköpostit ja arjen vauhtipyörä jäävät sillä hetkellä taka-alalle, kun astumme toiseen tilaan, kirkon rauhaan. Tarvitsemme pakohuonetta ja lepopaikkaa arjen keskeltä. Paikkaa, jonne saa tulla sellaisena kuin on ja jossa ei tarvitse suorittaa mitään. Sellaiseksihan kirkko on tarkoitettu. Voisikohan sitä ajatella peräti kakkoskodiksemme?
Hymyilyttää, kun näen pienen lapsen innoissaan kiihdyttävän itsensä juoksuun kirkkomme isossa aulassa. Eihän näin suurta eteistä löydy kotoa! Hymyilen, kun näen muskarilaisen leikkimässä pehmonallen kanssa täysin omassa rauhassaan perhemessussa. Ilolla seuraan lapsikuorolaisia, jotka ovat kirkossa kuin kotonaan. Esiintymislauluissa ei energiaa säästellä, mutta välillä tulee väsy ja silloin ei haukotuksia tai vatsakarhun murinoitakaan piilotella. Lasten rentous on ihailtavaa, ja siitä meillä isoilla on paljon opittavaa. Taivaan Isän silmien alla kirkossa saamme olla juuri sellaisia kuin olemme!
Herran huoneessa Isä itse hoitaa isoja ja pieniä lapsiaan. Rukouksista, lauluista, Sanasta ja ehtoollisesta saamme matkaevästä uuteen viikkoon. Ja siunauksen koko elämään!
Kirjoittaja on Kallaveden seurakunnan kanttori