Tarjolla lapsen ja aikuisen uskoa
Jo lapsi voi ymmärtää, että tiede ja kristinusko tarjoavat kaksi erilaista – mutta ei vastakkaista – näkökulmaa todellisuuteen. Ne ovat rinnakkaisia maailman hahmottamisen tapoja. Kummallakin on oma tehtävänsä perimmäisiin kysymyksiin vastaamisessa.rn
Koulu antaa yleissivistyksen eri tieteenalojen löydöistä. Sen myötä saattaa herätä kriittisiä uskonnollisia kysymyksiä.
Usko voi alkaa tuntua tyhmältä ja tiedevastaiselta, elleivät alakoulussa opetetut kristinuskon kertomukset jäsenny yhteen aikamme tiedon kanssa.
Nuori voi joutua vaikean valinnan paikkaan: Jos laitan käteni ristiin, hylkäänkö samalla järkeni ja kaiken mitä tiede opettaa?
”Valkopartaiseen Jumalaan uskomisen lapsenomainen luonne nähdään jo varhain: 15–20-vuotiaana moni sanoo, ettei halua enää sitoutua siihen jumalakuvaan”, kommentoi Jarmo Kokkonen.
Tieto, järki ja usko voivat nivoutua yhteen.
Kirkon kasvatus- ja perheasioiden johtaja Kokkonen korostaa, että tieto, järki ja usko voivat nivoutua yhteen. Ne ovat samanaikaisesti mahdollisia maailman hahmottamistapoja.
Yliopistossa uskontoa tutkitaan esimerkiksi historian, arkeologian, psykologian, sosiologian ja kirjallisuustieteen keinoin, joten uskonnon ja tieteen näkökulmien ei tarvitsisi olla erossa toisistaan.
Lapsenusko riittää monille
Lapsi voi kasvaa kohti niin sanottua ”aikuista uskoa”. Se ottaa tosissaan sekä tieteen ja tiedollisen ymmärryksen lisääntymisen, että hengellisen pohdinnan myötä tulleet löydöt: näkymättömän uskon todellisuuden, joka haastaa koko ihmisen, tunteet, aistit, älyn, arvot ja elämän.
Myös ”lapsenusko”, sydämestä kumpuava turvallisuudentunne, on omistajalleen erittäin arvokas asia, ja moni sanoo liittyvänsä siihen mieluusti vielä aikuisenakin.
Lapsenusko on omistajalleen erittäin arvokas asia.
Kriitikot saattavat leimata luottavaisen lapsenuskon todellisuuspakoiseksi, naiviksi ja ajattelemattomaksi. Se, että elämä tuo perspektiiviä, ei kuitenkaan ole vastakkaista sen kanssa, että yksinkertainen usko ja luottamus Jumalaan riittää. Ihmisen sydämessä voi asua yhtä aikaa sekä lapsen että aikuisen usko.
Älä hylkää tiedettä ja järkeä
Kirkon koulutuskeskuksen raamattukouluttaja Mika Aspinen tähdentää, että luterilaiset arvostavat suuresti järkeä, tietoa ja tiedettä.
”Tutkikoon tiede vain vapaasti Jumalan kädenjälkiä maailmassa. Melkein kaikki prosessit voidaan selittää tieteen kannalta. Kun annamme tieteen olla rauhassa tiedettä, annamme kunnian Jumalalle, joka on läsnä kaikessa, missä elämme, liikumme ja olemme.
Usko ja tiede voivat kulkea rinnakkain kuin vanha aviopari”, Aspinen vertaa.
”Välillä on hyvä kulkea käsi kädessä, välillä on parempi pysyä vähän kauempana toisesta. Kumpikaan ei voi omistaa toista eikä hyväksyä toisen kaikkia tapoja, vaan molemmat saavat oman tilansa toteuttaa itseään. Puolisoiden on suostuttava myös kantojensa muuttamiseen.”
Tiede vetoaa Aspisen mukaan moneen kriittiseen nuoreen, sillä se on avoin ja itseään korjaava systeemi. Mutta niinhän ihmisen uskokin voi olla jatkuva kehitysprosessi.
Kristinusko ei ole yksi paketti, joka pitäisi ottaa sellaisenaan ja pysyä siinä samassa sisällössä. Käsitykset uskosta ja tiedot maailmasta voivat kasvaa ja kehittyä koko iän.” Jo Lutherin aloittamassa uskonpuhdistuksessa nähtiin, että uskonnossa oli paljonkin korjaamisen tarvetta.”
Ihmetelkää yhdessä
Luterilaiseen tapaan elää kristittynä kuuluu syvällinen harkinta, toteaa kirkon koulutuskeskuksen asiantuntija Marja Pesonen.
Hän kannustaa lapsia ja aikuisia kyselemään ja pohtimaan yhdessä kaikkia elämän ilmiöitä ja lähtemään älyllisiin leikkeihin.
Lasten kanssa päästään luontevasti ihmettelemään luonnon, ihmisen ja Jumalan olemusta. Aikuisetkin voisivat välillä heittäytyä lasten kaltaiseen ihmettelyyn.
Vaikeita kysymyksiä tai vertailua tieteen ja uskon maailmojen välillä ei tarvitse pelätä.
Aikuisetkin voisivat välillä heittäytyä lasten kaltaiseen ihmettelyyn.
Jeesuksen ajatus ”joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan kuin lapsi” tulkitaan usein siten, ettei lapsi kysele liikoja, vaan ottaa uskon vastaan noin vain pakettina.
Lapset kuitenkin myös kyselevät, ihmettelevät ennakkoluulottomasti asioita ja ovat ehdottoman kiinnostuneita totuudesta.
Viesti tulevaisuuden toivosta
Nykyään vanhemmat, koulu ja kirkkokin ovat usein yhtä ymmällään, pastori Mika Aspinen myöntää. Jokainen pesee käsiään, kun ei osaa vastata maailmankatsomuksellisiin kysymyksiin. Ilmastonmuutos masentaa monia.
Kasvaako nyt ihmisiä, jotka ovat oppineet, että kaikki on turhuuksien turhuutta?
”Miten voisimme välittää kaksoisviestin, että meillä on tukeva pohja, jolle heittäytyä, ja kuitenkin voimme etsiä kaiken aikaa myös uutta tietoa”, Aspinen kysyy.
Jarmo Kokkonen painottaa, että kaikissa olosuhteissa on kristillisestä näkökulmasta aina vahva toivon pohjavire.” Meillä on tulevaisuudenorientaatio: Jeesus Kristus on eilen, tänään ja iankaikkisesti”.
Tieteen lahja luoduille
Kirkko ja tiede ovat historian aikana vahvasti kietoutuneet mutta toisinaan myös törmäilleet toisiinsa.
Nykyteologiassa ymmärretään, etteivät kristillinen ja tieteellinen maailmantulkinta ole vastakkaisia vaihtoehtoja, saati vihollisia.
Tätä lähtökohtaa korostaa netistä löytyvä, marraskuussa 2019 julkaistu kannanotto Tieteiden lahja – Piispojen puheenvuoro tieteiden arvosta ja tehtävästä Jumalan luomakunnassa.
Piispojen mukaan uskon ja tieteen näkökulmat voivat elää limittäin rakentavassa vuoropuhelussa ja olla luontevia osia ihmisen katsomusta.
Kristityillä ei ole syytä torjua tieteen tutkimustuloksia.
Uskolle Jumalaan on tilaa ja tarvetta. Moni etsii elämäänsä syvempää mieltä ja merkitystä, joita kristinusko tarjoaa.