Tiede ei kumoa uskoa, mutta muuttaa sitä
Moni rippikoululainen olettaa, että tiede kumoaa uskon. Näkemys voi hyvinkin muuttua rippikoulun kuluessa.
Bussi pysähtyy kirkon pihaan ja Santeri kiipeää sisään. Alkaa matka rippileirille. Kiva hengailla kavereiden kanssa, mutta riparin varsinainen asia ei kolahda. Tiede kun kumoaa uskon, Santeri ajattelee.
Näin Santeri liittyy monien ikätovereidensa intuitioon. Tieteellisen maailmankuvan omaksunut ihminen ei voi uskoa Jumalaan ja tuonpuoleisiin asioihin. Tiede puhuu todellisuudesta, kun taas usko on satua.
Leiriviikon aikana Santeri hämmentyy. Riparin vetäjät ovat fiksuja aikuisia, mutta silti he uskovat vakavissaan Jumalaan. Heidän esimerkkinsä horjuttaa Santerin käsitystä, että usko on vain tyhmien juttu.
Niinpä hän laskee suojamuuria ja kuuntelee tarkemmin heidän puheitaan.
Puhutaan eri asiasta
Tunnelma sähköistyy luomista käsittelevällä oppitunnilla.
”Soopaa. Tiede kumoaa jumalauskot”, heittää joku nuori.
Ope tarttuu haasteeseen ja piirtää taululle ympyröitä. Ei ole olemassa yhtä tiedettä, vaan useita erilaisia tieteenaloja. Kukin pallo kuvaa jotakin tiedettä ja sen alaa.
Jumalaa itseään ei saada suurennuslasin alle.
Tähtitiede tutkii taivaankappaleita, biologia eläviä olentoja, historia ihmisyhteisöiden vaiheita ja niin edelleen. Mikään tiede ei näytä kohdistuvan itse Jumalaan, eivät edes uskontotieteet ja filosofia, jotka analysoivat ihmisten jumalakäsityksiä.
Jumalaa itseään ei siis saada suurennuslasin alle. Tämä johtuu siitä, ettei hän ole mikään tämän luomakunnan olio. Hän on tuonpuoleinen, toisenlainen, luonnon ylittävä todellisuus. Siksi mikään tiede ei tutki häntä, tiede kun selvittää vain tämänpuoleisia asioita.
Niinpä tiede ei voi ottaa kantaa Jumalan olemassaoloon, joten yleisväite tiede kumoaa uskon ei pidä paikkansa. Korkeintaan voidaan sanoa, että tiede ei osoita Jumalan todellisuutta, mutta se ei vielä ratkaise asiaa.
Näin siis riparin opettaja selittää. Tiede ja usko sijoittuvat eri sfääreihin. Toinen puhuu luonnosta, toinen Luojasta sen takana.
Uskoa on korjattu mutta ei kumottu
Käsityksessä tieteen ja uskon jännitteestä on silti perääkin, ope jatkaa. Monet tutkimuksen löydöt ovat pakottaneet kristittyjä muuttamaan uskonkäsityksiään. Klassisia esimerkkejä ovat luomakunnan ikä, ihmisen syntyhistoria, Aadamin historiallisuus ja kysymys sielusta. Raamatuntutkimus taas on haastanut joitakin perinteisiä käsityksiä raamatunhistorian vaiheista.
Näissä tilanteissa uusi tieto on muuttanut ja korjannut uskoa, mutta ei kumonnut sitä. Toki esimerkiksi evoluutio on tehnyt joillekin kristityille tiukkaa, mutta samaan aikaan toiset ovat nähneet sen Jumalan tapana luoda elämää. On vaikea keksiä yksittäistä tieteen löytöä, joka vetäisi kokonaan maton jumalauskon alta.
Usko tai uskon aisti aavistaa Jumalan kaiken takana.
Entä luonnolliset selitykset uskonnoille? Esimerkiksi kyvyttömyys selittää luonnonilmiöitä on saanut ihmiset kuvittelemaan jumalolentoja niiden taustalle. Sylivauvan kokemus kaikkivaltiaasta vanhemmasta herkistää hänet aikuisenakin kokemaan jonkin suuremman kannattelevan kaikkea.
Äkkiseltään nämä kuulostavat vakuuttavilta. Ne eivät silti selitä uskontoa pois. Uskonnot kun ovat paljon monimutkaisempia ilmiöitä kuin yksittäiset mielen tai yhteisöiden mekanismit.
Lisäksi vaihtoehtoselitykset voi tulkita toisinkin. Ne eivät puhu uskoa vastaan vaan sen puolesta. Jumala itse on istuttanut ihmismieleen erilaisia valmiuksia tai taipumuksia uskoa korkeimpaan. Näin (ihmis)luonto puhuu Luojastaan, kuten vanha fraasi kuuluu.
On monia tapoja tietää
Kun bussi palaa riparin jälkeen kirkon pihaan, Santeri ei ole enää niin varma tieteen ja uskon ristiriidasta. Asia onkin mutkikkaampi kuin hän luuli.
Eniten häntä puhutteli riparin työntekijöiden oma esimerkki. He ajattelivat kriittisesti ja tiesivät paljon. He antoivat moniin kysymyksiin hyviä vastauksia, vaikka Santeri ei niitä enää muistanut seuraavana päivänä.
Sen hän kuitenkin oivalsi, että on muitakin tapoja tietää asioita, kuin havaintoperäiset tieteet. Esimerkiksi taide ja etiikka kertovat todellisuuteen sisältyvästä kauneudesta ja oikeudenmukaisuudesta. Usko tai uskon aisti puolestaan aavistaa Jumalan kaiken takana. Sekin on eräänlainen tietämyksen muoto, vaikka sitä ei voikaan jakaa toisille samaan tapaan kuin varsinaisten tieteiden löytöjä.
Ehkä uskossa onkin oma järkensä. On vain otettava se ensimmäinen askel, oletettava Jumalan todellisuus. Sen jälkeen palikat asettuvat paikoilleen, ei täydellisesti mutta riittävän hyvin kuitenkin.
Erätauko syventää riparilla keskustelua elämästä ja kuolemasta
Tänäkin kesänä monet nuoret pysähtyvät isojen kysymysten äärelle rippikoulussa. Aiheet keskusteluihin nousevat sekä arkielämästä että Raamatusta. Monet juuri rippikoulu pysäyttää Raamatun äärelle.
Alavan seurakunnan rippikouluissa raamattutyöskentelyihin haetaan nyt uutta virtaa palkitusta Erätauko-menetelmästä.
”Monien vuosien ajan olemme huomanneet, että rippikoulussa perinteiset raamikset eivät innosta nuoria puhumaan, ei synny mehukasta keskustelua”, nuorisotyönohjaaja Anton Berg kertoo.
Raamikset ovat tyypillisesti olleet sellaisia, joissa raamatunkohdista keskustellaan isosten johtamissa pienryhmissä.
”Raamatturyhmät ovat yksi raamattuopetuksen muoto. Perinteinen raamis on toisinaan ollut isosille vaikea tehtävä. Emme halua, että Raamatun äärellä keskusteluista jäisi kenellekään vaivaantunut olo”, nuorisotyön pappi Anu Kiviranta kertoo.
Mahdollista saada rohkeutta jakaa ajatuksia ja unelmia
Rippikoulussa Erätauko tuo päivän aiheen ensin koko ryhmän keskusteluun. Kun aihetta on pohjustettu kaikille ja yhdessä on sovittu rakentavan keskustelun pelisäännöt, pääsevät nuoret jakamaan ajatuksiaan pienryhmissä ja sen jälkeen taas keskustelemaan yhdessä toisten kanssa. Myös omien oivallusten kirjaamiseen on tilaa.
Erätauon ideana on tuoda erilaisia ihmisiä yhteen. Rippikoulun raamattukeskustelussa jokainen voi linkittää oman elämän arkisia asioita Raamatun maailmaan.
Erätauosta innostuneet Kiviranta ja Berg odottavat riparilaisten tekevän ajatuslöytöjä siitä, miten monenlaisia näkökulmia eri asioihin löytyy. Heidän rippikouluryhmissään keskusteluja käydään muun muassa ilmastoahdistuksesta, kärsimyksestä sekä ystävyydestä ja yksinäisyydestä. Rippikoulussa voi jakaa myös unelmia kirkosta.
Keskustelun perustana on turvallinen ilmapiiri
”Nuoria kyllä kiinnostaa puhua esimerkiksi peloista tai synnistä, mutta on eri asia, uskaltaa kysyä ja ottaa puheeksi. Erätauko-keskusteluissa luomme turvallista ilmapiiriä”, Anton Berg vakuuttaa.
”Keskusteluissa ei tavoitella yksimielisyyttä vaan pyritään oppimaan toisten arvostamista ja rohkeutta osallistua keskusteluun. Rippikoulussa opetetaan, mitä kristinusko on ja nuori saa pohtia, mitä se merkitsee hänen elämässään”, Kiviranta tiivistää.
”Rippikoulu on oivallusten paikka. On palkitsevaa, jos kuulee omanikäisten juttelevan eri asioista”, Berg sanoo.
Puhumisen pakkoa ei kuitenkaan ole eivätkä keskustelut ole rippikoulupäivästä kuin pieni osa. ”Jos nuorella on turvallinen ja hyväksytty olo, jo silloin rippikoulu on onnistunut”, Anu Kiviranta muistuttaa.
Erätauko-keskustelu antaa mahdollisuuden pysähtyä ja harkita asioita rauhassa. Parhaimmillaan se synnyttää uutta ajattelua. Erätauon avulla on keskusteluja syvennetty ja myös hiljaisemmat puhujat pääsevät osallistumaan.
Erätauko-menetelmä on luotu Sitrassa vuosina 2016–2019, ja sen kehittämisestä vastaa Erätauko-säätiö kumppaneineen. Kirkon työntekijöille on järjestetty koulutusta menetelmän käyttöön. Erätauko-säätiö sai Kirkkohallitukselta Kirkon viestintäpalkinnon 2019–2020, ja tänä keväänä Erätauko-säätiön toimitusjohtaja Laura Arikalle myönnettiin sananvapauspalkinto rakentavan keskustelukulttuurin edistämisestä.
Sini-Marja Kuusipalo
Rippikoulukesä 2021
- Kuopiossa kesällä erilaisilla rippikoululeireillä 800 nuorta ja yhteensä rippikoululaisia on tänä vuonna lähes 940 nuorta.
- Siilinjärvellä rippikoulua käy tänä kesänä 220 nuorta ja kaikkiaan seurakunnassa on rippikoululaisia tänä vuona 275.