Vallasta luopuminen 

Herra sanoi Samuelille: ”Kuinka kauan sinä aiot surra Saulia? Minä olen hylännyt hänet, hän ei enää saa olla Israelin kuningas. Täytä öljysarvesi ja lähde liikkeelle! Minä lähetän sinut betlehemiläisen Iisain luo, sillä hänen poikiensa joukosta olen valinnut mieleni mukaisen kuninkaan.”

1. Sam. 16:1–13 

On päättymässä vallan kummallinen kuukausi. Loppiaisena valtaansa takertunut Trump yllytti kannattajansa teutaroimaan omaa demokratiaansa vastaan. Toisella viikolla Viron hallitus erosi korruptiokohun myötä. Kolmannen viikon uutiset tulivat Venäjältä, jossa myrkytyksestä toipunut oppositiojohtaja toivotettiin tervetulleeksi kotimaahansa epämääräisin oikeusprosessein.   

Vallan vaikutukset käyttäjissään ovat näyttäytyneet huolestuttavan kummallisina.  

Kaikkivaltiaan käsissä valta toimii onneksi toisin.   

Jumala mieltyy heikompiin

Kuukauden siunatuksi lopuksi pääsemme todistamaan vallanvaihdosta, jossa ihmisen valtapyyteet kyseenalaistetaan. Profeetta Samuel etsii kuninkaalle seuraajaa Iisain salskeiden poikien joukosta, mutta Kaikkivaltiaan ohje kuninkaantekijälle on ajaton:   

”Älä katso hänen kokoaan ja komeuttaan, sillä minä en hänestä välitä. Herra ei katso kuten ihminen. Ihminen katsoo ulkokuorta, mutta Herra näkee sydämeen.”  

Viimein uudeksi kuninkaaksi voidellaan kaikkien spekulaatioiden ulkopuolelle jätetty kuopus, paimenpoika Daavid.   

Tapaus ei ole Raamatussa ainoa: pitkin matkaa Jumala mieltyy heikompiin, ja lopulta taivaallisen valtaistuimen perii henkensä kaupalla altavastaajia puolustanut puusepän poika.   

Korona-aika on kirkastanut Samuelin saamaa neuvoa. Kun lähimmäisen kasvot piiloutuvat etäyhteyksien ja kasvomaskien taa, ei mielikuva hänestä pääsekään syntymään nopeinta reittiä, ulkokuoren perusteella. On yritettävä nähdä ja kuulla syvemmin, mitä pinnan alla on vastassa. On luovuttava vallasta määritellä toinen. 

Kirjoittaja on rovastikuntapastori Tuomiokirkkoseurakunnasta